Srivijaya

Srivijaya tai Shrivijaya (sanskritiksi श्रीविजय, Śrīvijaya, kiin.: 三佛齊; pinyin: Sānfúqí) oli malaijien hindulais-buddhalainen kuningaskunta Kaakkois-Aasiassa noin 600-luvulta 1300-luvulle asti. Laajimmillaan se käsitti nykyisestä Indonesiasta Sumatran ja osia Jaavasta ja Borneosta sekä lisäksi nykyiset Malesian, Singaporen ja Brunein sekä nykyisen Thaimaan eteläisimmät alueet Malakan niemimaalla.^[1]

Srivijaya oli tuntematon kuningaskunta aina vuoteen 1918 asti, jolloin ranskalainen George Cœdès esitti ensimmäiset teoriat Srivijayan olemassaolosta.^[2] Vaikutusvallastaan ja alueellisesta laajuudestaan huolimatta Srivijaya unohtui hyvin pian valtakunnan romahdettua.^[2] Srivijayasta on jäänyt jäljelle vain kourallinen mainintoja kronikoissa ja muutamia arkeologisia löytöjä, mikä on vaikeuttanut tietojen saantia etenkin kuningaskunnan varhaisista vaiheista. Pääasiallisia lähteitä ovat kiinalaiset ja intialaiset aikakirjat, joiden kuva Srivijayasta on epätäydellinen ja suppea.^[3][4]

Srivijaya oli thalassokratia eli merivalta. Sen hallussa olivat Malakansalmi ja Sundansalmi, jotka olivat alueen tärkeimmät merireitit. Niiden kautta kulkivat Kiinan ja Intian väliset kauppareitit sekä Malaijien saariston koko kaupankäynti.^[5]

1. ↑ Heikkilä-Horn 1990, 31-33
2. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä primer1 ei löytynyt
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä klma ei löytynyt
4. ↑ Nikalanta Sastri 1940, 285
5. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä congress ei löytynyt