Stadin slangi tai Helsingin slangi on Helsingissä 1890-luvulla syntynyt puhekieli. Se juontaa juurensa Helsingin keskikaupungilla puhutusta ruotsinkielisestä koulupoikien slangista. Helsingin 1800-luvun lopulla nopeasti kasvanut työväenluokka oli pääosin yksikielisesti joko suomen- tai ruotsinkielistä ja siksi sille kehittyi viestintävälineeksi yhteinen slangisanasto ja sekakieli. Suomenkielisen enemmistön kasvettua sotien jälkeen 1940-luvulla slangi lakkasi olemasta eri äidinkieltä puhuvien yhteinen viestintäväline ja se eriytyi selvemmin ruotsalaiseksi ja suomalaiseksi nuorisokieleksi, jotka molemmat alkoivat saada vaikutteita myös englannin kielestä.[1]
Slangi leimaantui alusta alkaen vahvasti katupoikien ja syntyperäisten helsinkiläisten kieleksi. Kieltä halveksuttiin erityisesti siksi, että se yhdistettiin alaluokkaan ja kansallisuuden vähättelyyn.[1]
Stadin slangilla on yhtäläisyyksiä niin sanottuihin pidgin- tai kreolikieliin, jotka syntyvät helpottamaan viestintää monikielisessä ympäristössä.[1]