Statuomania on innostusta pystyttää julkisia patsaita ja veistoksia. Se yhdistetään varsinkin länsimaiden kansallisiin hankkeisiin liittyvään aktiiviseen monumenttitoimintaan.[1] Patsasvillitys voi sisältää erilaisia suurmiespatsaita, sankaripatsaita, muistomerkkejä tai monumentteja ja niihin liittyviä erilaisia muistotilaisuuksia.
Statuomania oli osa kansallisvaltioille kehitettyjä tunnusmerkkejä ja perinteitä, kuten kansallisjuhlia, sodissa kaatuneiden seremonioita, lippuja, kansallislauluja, urheilukilpailuja ja vastaavia.[2]
Myös Suomessa luotiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa omaa suurmieskaanonia. Innokkuus monumenttien pystyttämiseen ei kuitenkaan lakannut tämän ajankohdan jälkeen, vaan henkilöitä on muistettu myöhemminkin patsashankkeilla.[1]
- ↑ a b Lähdesmäki, Tuuli: Kuohahdus Suomen kansan sydämestä. Henkilömonumentti diskursiivisena ilmiönä 1900-luvun lopun Suomessa, s. 402. Väitöskirja: Jyväskylän yliopisto. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 94. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2007. ISBN 978-951-39-2999-2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 27.6.2011).
- ↑ Smith, Anthony D.: Nationalism, theory, ideology, history, s. 80-81. . Google Books (viitattu 27.6.2011). (englanniksi)