Stigmatisaatio (m.kreik. στíγμα, kreik. στíγμα --> häpeä‚ merkki, stigma, lat. stigma --> polttomerkki) tarkoittaa väitettyjä yliluonnollisella tavalla henkilöön ilmestyviä Jeesuksen kärsimyksen haavoja eli stigmoja. Haavat tulevat esimerkiksi jalkoihin ja käsiin, paikkoihin joihin ristin naulat kuviteltiin lyödyn. Lisäksi haavoja saattaa tulla kylkeen kohtaan, johon roomalainen sotilas haavoitti Kristusta, selkään ruoskaniskuja muistuttavina ruhjeina tai otsaan orjantappurakruunun merkiksi. Haavat saattavat ilmestyä lähinnä symbolisina merkkeinä iholle tai verta vuotavina ja syvinä haavoina, jotka tuottavat kipua. Joillakin väitetyillä stigmatisaation uhreilla on ollut kaikki merkit, joillakin vain osa.
The Catholic Encyclopedian mukaan ennen 1200-lukua ei tunneta yhtään stigmaatikkoa.[1] Ensimmäinen muistiin kirjattu stigmatisaatiotapaus on vuodelta 1222 Englannista, haavat ilmestyivät Stephen Langton -nimiselle miehelle. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1224 Franciscus Assisilaisen kerrottiin kärsivän stigmoista pari vuotta ennen kuolemaansa.[2] Hänen stigmatisaatiotaan juhlistettiin ennen 17. syyskuuta. 1300-luvulla eläneen pyhän Katariina Sienalaisen kerrotaan kantaneen stigmataa, mutta kun hän nöyryydestä pyysi niiden tulevan näkymättömiksi, hänen rukouksensa kuultiin.[1] Suuremman osan kaikista stigmaatikoista, ehkä yli 80 prosenttia, väitetään olevan naisia.[2] Moni raportoitu stigmaatikko on kuulunut johonkin sääntökuntaan.[2]