Back Soenna Afrikaans Sunna AN سنة (إسلام) Arabic ছুন্নাহ Assamese Sunna AST Sünnə Azerbaijani Сөннәт Bashkir Sunnah BCL Суна (іслам) Byelorussian Сунна Bulgarian

Sunna

Tämä artikkeli käsittelee islamilaista oikeuslähdettä. Sunná on saamelainen naisen etunimi.
Islamin viisi peruspilaria
Koraani
Kirjoitukset
Islamin suuntaukset
Kulttuuri ja yhteiskunta
Muuta aiheeseen littyvää

Sunna (arab. سنة‎ ’tapa’; monikko سنن, sunan) on islamissa profeetta Muhammedin elämäntapa[1], joka välittyy perimätiedon eli hadith-kirjoitusten kautta. Islamin pääsuuntauksessa sunnalaisuudessa sunna tarkoittaa profeetan sanomisia ja määräyksiä.[1] Sunnalaisuuden mukaan ne ovat jumalallista johdatusta, joita muslimit ovat velvollisia seuraamaan. Islamin toisessa pääsuuntauksessa šiialaisuudessa sunna tarkoittaa myös profeetta Muhammadia seuranneiden kahdentoista imaamin sanomisia ja määräyksiä.lähde?

Sunna on Koraanin ohella toinen ja todellisuudessa tärkein islamilaisen lain lähde, sillä Koraani sisältää vain vähän lakimääräyksiä. Idea profeetan esikuvasta lakien lähteenä tulee islamiin juutalaisuudesta. Mooses oli saanut Jumalalta pyhän kirjan eli Tooran, jonka määräyksiä kansan tuli noudattaa. Kun kaikkea ei löytynyt sieltä, piti seurata myös Mooseksen esikuvaa, sunnaa. Sunnan sisällöstä kertoi halakha-laki (hepr. 'polku'), joka vastaa islamilaista šariaa (arab. 'polku').[2]

Ei tiedetä varmasti, milloin Muhammedin sunna muuttui islamilaisen lain lähteeksi. Profeetan sunna mainitaan toisena oikeuslähteenä Jumalan sanan ohella Medinan pyhäkön piirtokirjoituksessa vuonna 752. [3] Vielä tuolloin sunna saattoi silti viitata vielä Mooseksen lakiin. Saksalainen islamintutkija Joseph Schacht on arvellut, että vasta al-Shafi alkoi 800-luvulla liittää sunnan eli Jumalan tahdon mukaisen elämän profeetta Muhammedin elämäntapaan.[4][5] Al-Shafista tuli hänen nimeään kantavan lakikoulukunnan perustajalähde? .

  1. ↑ a b Marjatta Kyyhkynen: Ajankohtainen Islam, s. 151. Helsinki: Gummerus, 1992. ISBN 951-625-103-X
  2. ↑ Popp 2010, s. 17–124
  3. ↑ Nevo, Y. E. & Koren, J: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state, s. 352–353. Prometheus., 2003.
  4. ↑ Joseph Schacht: The Origins of Muhammadan Jurisprudence, s. 4. Clarendon, 1950. (englanniksi)
  5. ↑ Herbert Berg: The Development of Exegesis in Early Islam, s. 12. Routledge, 2000. (englanniksi)
From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by razib.in