Suojuspuuhakkuu on tapa, millä toteutetaan uudistettavassa metsässä uudistus- eli päätehakkuu. Toinen tapa toteuttaa päätehakkuu on siemenpuuhakkuu, kuten myös avohakkuu. Suojuspuuhakkuussa metsään jätetään siemenpuiksi tarvittavien puiden lisäksi puustoa suojaamaan uusia puiden taimia. Tämä päätehakkuun tapa sopii silloin, kun uudistusalalla taimikko on ehtinyt kasvaa hyvin ennen hakkuuta. Suojuspuuhakkuussa metsään jätetään vanhempia puita 300-500 hehtaarille. Taimikon kasvettua sopivan pitkäksi vanhemmat siemenpuut ja suojuspuut hakataan, jolloin on kyse ylispuuhakkuusta.[1] Suojuspuuhakkuu sopii kuusivaltaiseen metsään, kun taas mäntyvaltaisiin metsiin sopii paremmin siemenpuuhakkuu. Suojuspuuhakkuu sopii alueille, jotka eivät ole suuressa vaarassa myrskyjen aiheuttamille tuhoille. Suojuspuuhakkuu ja siemenpuuhakkuu ovat väljennyshakkuita, joita voidaan tehdä avohakkuun sijaan silloin, kun taimikko ei ole vaarassa heinittyä tai vesakoitua liikaa. Näiden väljennyshakkuiden myötä on mahdollista siirtyä jatkuvaluontoiseen kasvatukseen. Uudistettava metsäala on syytä rajata, jotta myöhemmät metsänhoitotoimenpiteet voidaan tehdä helposti.[2]
- ↑ Satu Rantala: Tapion taskukirja, s. 156. (25. uudistettu painos) Metsäkustannus, 2008. ISBN 978-952-5694-26-0
- ↑ Luontaiseen uudistamiseen tähtäävät jaksollisen kasvatusen hakkuut Metsänhoidon suositukset. Viitattu 10.9.2023.