Suomalainen muinaisusko

Suomalainen muinaisusko tarkoittaa ennen kristinuskon valtakautta Suomen alueella harjoitettuja uskonnollisia tapoja ja uskomuksia. Suomalaista muinaisuskoa luonnehtivat muun muassa polyteismi eli monijumalaisuus, vainajien palvonta^[1] sekä tietäjälaitos.^[2] Muinaisusko ei ollut Suomessa yhtenäistä tai muuttumatonta, vaan tavat ja uskomukset vaihtelivat eri valta-aikoina ja eri alueilla.^[3]

Muinaisuskosta kertovia lähteitä ovat kalliomaalaukset, kalevalainen kansanrunous sekä muiden suomensukuisten kansojen parista kerätty aineisto.^[4] Kirjallisia tietoja suomalaisesta muinaisuskosta alettiin kerätä 1800-luvulla, kristinuskon ollessa jo lähes kaikkien pääasiallinen uskonto, jolloin se oli jo pyyhkinyt pois monia muinaisia perinteitä ja uskomuksia. Tästä huolimatta varsinkin ortodoksisessa Karjalassa säilyi monia vanhoja uskomuksia ja myyttejä. Tarinat Jeesuksesta ja Väinämöisestä, samoin kuin tarinat Ukko ylijumalasta ja kristinuskon Jumalasta, elivät rinnan ja toisinaan myös sekoittuivat. Monet tiedot muinaisesta uskonnosta ovat säilyneet osana kansantaruja, jotka varsinkin Karjalassa olivat huomattavan rikkaat vielä 1800-luvulla.^[5]

Valtio kielsi muinaisuskon harjoittamisen 1600-luvulla, mutta Suomessa tiedettiin tai epäiltiin olevan vielä 1700-luvulla pyhiä lehtoja, joita kirkonmiehet ja viranomaiset pyrkivät hävittämään.^[6] Nykyisistä juhlapyhistä laskiainen, vapun aika, helasunnuntai, juhannus, pyhäinpäivään ajoittuva kekri ja joulu olivat alun perin suomalaiseen alkuperäisuskontoon kuuluneita juhlia.

1. ↑ Pentikäinen, Juha ym.: Suomalaisten muinaisusko. Teoksessa Factum: Uusi tietosanakirja. 7, Sm–vahi. Espoo: Weilin & Göös, 2005. ISBN 951-35-6681-1.
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Spectrum ei löytynyt
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Weilin ei löytynyt
4. ↑ Pulkkinen 2014, s. 13.
5. ↑ Pentikäinen 1987.^{lähde tarkemmin?}
6. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä puiden kansa ei löytynyt