Kreivi- ja vapaaherrakunnat olivat Ruotsi-Suomessa läänitysalueita, joita hallitsija antoi kreivin tai vapaaherran arvon saaneille aatelisille.
Lähes kaikki Suomessa jaetuista kreivi- ja vapaaherrakunnista läänitettiin kuningatar Kristiinan hallintokaudella (1632—1654). Kristiinan ollessa alaikäinen, vallassa oleva holhoojahallitus ei jakanut lainkaan läänitysmaita, mutta Kristiinan valtaanastumisen jälkeen vuonna 1644, läänitysmaiden määrä kasvoi valtavasti[1]. Kaikki vapaaherrat eivät kuitenkaan saaneet vapaaherrakuntaa, vaan vapaaherran arvonimeen sai liittää perintötilan nimen. Kruunun myöntämissä kreivi- ja vapaaherrakunnissa läänityksen haltijoilla oli veronkanto-oikeuden lisäksi myös laajat hallinto-oikeudet. Kreivi- ja vapaaherrakunnat peruutettiin vuoden 1680 reduktiossa.[2]
Norrköpingin päätöksen tilat (ruots. Norrköpings besluts gods) on eräs Norrköpingissä 1604 pidetyillä valtiopäivillä säädetty laji läänityksiä.[3]
- ↑ Karonen, Petri: Pohjoinen suurvalta. Ruotsi ja Suomi 1521—1809, s. 252-262. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2014. ISBN 978-952-222-557-3.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja osa 9, palsta 994-995, Otava
- ↑ Norrköpinkin päätöksen tilat, Tietosanakirja osa 6, palsta 1310, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1912.