Suomen suuriruhtinas

Suomen suuriruhtinas on historiallinen arvonimi, joka kuului Ruotsin kuninkaan titteleihin vuosina 1581–1809 Suomen ollessa osa Ruotsia ja jota käytettiin sittemmin Suomen suuriruhtinaskuntaa hallinneesta Venäjän keisarista vuosina 1809–1917.

Ensimmäisen kerran nimitystä käytti tilapäisesti ruotsalainen humanisti Johannes Magnus (lat. Magnus ducatus Finlandiae).^[1] Juhana III otti voittoja juhliakseen itselleen vuonna 1581 arvonimen Suomen suuriruhtinas (ruots. Storfurste till Finland). Se kuului sen jälkeen vuosisatojen ajan Ruotsin kuninkaiden virallisiin arvonimiin. Lisäksi sen saivat erillisenä arvonimenä tulevat kuninkaat Sigismund ja Kustaa II Aadolf kruununprinssiaikoinaan sekä Kustaa IV Aadolfin kaksivuotiaana kuollut poika Kaarle Kustaa.^[2] Suomen valtiolliselle asemalle nimityksellä ei ollut Ruotsin vallan aikana merkitystä ja joskus sillä tarkoitettiin koko Suomea tai jotain pienempää aluetta siitä.^[1]

Suomen valtiollinen asema vakiintui vuonna 1809, kun Suomen alue siirtyi Venäjän vallan alaisuuteen, ja arvonimellä alettiin nyt viitata autonomiseen suuriruhtinaskuntaan geopoliittisena kokonaisuutena.^[1] Koska Suomi oli Venäjän suvereenisuuden alainen ei-itsenäinen maa, Venäjän keisari oli samalla Suomen suuriruhtinas (ven. Великий князь Финляндский, Veliki knjaz Finljandski). Suomessa onkin usein käytetty nimitystä ”keisari-suuriruhtinas”. Suomen suuriruhtinaskunnan asiat esiteltiinkin suoraan keisari-suuriruhtinaalle, ohi Venäjän hallintokoneiston, aina vuoden 1905 vallankumoukseen asti. Ennen vuotta 1905 Suomen asioista päätti Venäjän puolelta ainoastaan keisari-suuriruhtinas, ei Venäjän hallitus. Aleksanteri I:n lisätessä arvonimiinsä ”Suomen suuriruhtinaan” se ei sinänsä tarkoittanut vielä Suomen suuriruhtinaskunnan syntyä. Keisarin tehtäviin Suomen suuriruhtinaana kuuluivat muun muassa suuriruhtinaskunnan lakien vahvistaminen ja säätyvaltiopäivien kutsuminen koolle.

Keisari-suuriruhtinaiden aika päättyi helmikuun vallankumoukseen maaliskuussa 1917, minkä jälkeen Venäjän väliaikainen hallitus käytti vielä jonkin aikaa entistä suuriruhtinaan valtaa Suomessa.

1. ↑ ^{a b c} ”Suomen suuriruhtinas”, Otavan Iso Tietosanakirja 8, s. 504. Helsinki: Otava, 1966.
2. ↑ Nordisk familjebok (1918), s. 213 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 31.5.2019.