Suur-Suomi

Suur-Suomeen luettiin kuuluvaksi Suomen (vaaleansinisellä) lisäksi varsinkin Itä-Karjala (siniharmaa) ja Kuolan niemimaa (sinipunainen), harvemmin myös Viro (tummansininen) ja Inkeri (sinivihreä), sekä Ruija (tummanvihreä) ja Länsipohja (violetti). Suomen rajoiksi on kuvaan piirretty Tarton rauhan (vuodelta 1920) (keltainen) ja Pariisin rauhan (vuodelta 1947) (punainen) rajat.

Suur-Suomi-aate on irredentistinen, suomalaisten ja muiden itämerensuomalaisten kansojen sekä ulkosuomalaisten yhteenkuuluvuutta korostava heimoaatteen radikaali muoto. Sen tavoitteena on liittää Suomeen Neuvostoliitolle kuulunut Itä-Karjala ja mahdollisesti myös muita Suomen naapurivaltioiden osia, kuten Inkeri tai Pohjois-Norjan ja -Ruotsin suomenkielisen väestön asuinalueita. Suur-Suomi-aatetta edustaneista järjestöistä Akateeminen Karjala-Seura puhui Suur-Suomesta sekä tavoitellun suursuomalaisen valtion että suomalais-karjalaisen ei-valtiollisen kieli- ja kulttuuriyhteisön merkityksessä.

Suur-Suomi-aatteen laajamittainen kannatus oli voimakkaimmillaan Suomen itsenäisyyden alkuaikoina. Toisen maailmansodan jälkeen Suur-Suomi-aate käytännössä sammui.

Aluksi suomalaiset eivät saaneet itäkarjalaisia innostumaan aatteestaan, koska karjalaiset kärsivät tuolloin nälänhädästä, mikä oli suurempi yhteiskunnallinen ongelma. Itäkarjalaisten oma-aloitteinen halu vapautua neuvostovallasta syntyi laajemmin vasta vuonna 1920 Tarton rauhan solmimisen jälkeen Neuvosto-Venäjän kovennettua otettaan alueesta. Vaikka kapinallisilla oli kansan tuki, Suomesta ei enää saatu laajaa apua ja muutamassa kuukaudessa puna-armeija sai kukistettua kansannousun.[1]

  1. SUUR-SUOMEN LOPPU (SK22/2021, sivut 40-45) Suomen Kuvalehti. 4.6.2021.

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Tubidy