Sweet | |
---|---|
Sweetin kuuluisin kokoonpano vuonna 1972. Vasemmalta Steve Priest, Mick Tucker, Brian Connolly ja Andy Scott. |
|
Tiedot | |
Toiminnassa | 1968–1981, 1985– |
Tyylilaji | glam rock, hard rock, purukumipop, AOR |
Kotipaikka | Britannia |
Laulukieli | englanti |
Jäsenet |
Peter Lincoln – laulu, bassokitara |
Entiset jäsenet |
Ks. Jäsenet |
Levy-yhtiö | |
Aiheesta muualla | |
thesweet.com |
Sweet (alun perin nimi kirjoitettiin yleisimmin muodossa The Sweet) on brittiläinen yhtye, joka oli suosituimmillaan 1970-luvulla. Yhtyeen tyyli vaihteli jo tuolloin purukumipopin, glam rockin, hard rockin ja aikuisrockin välillä. Sweetin tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuvat ”The Ballroom Blitz”, ”Fox on the Run”, ”Little Willy”, ”Blockbuster”, ”Poppa Joe”, ”Wig-Wam Bam” ja ”Love Is Like Oxygen”.
Yhtye on yksi 1970-luvun menestyneimmistä. Se myi 1970-luvulla yli 50 miljoonaa äänitettä ja saavutti kotimaassaan Britanniassa seitsemäntoista top 50 -hittiä, joista yhteensä kymmenen nousi top 10:een.[1][2] Yhdysvalloissa Sweet saavutti vuosina 1973–1978 neljä top 10 -hittisingleä.[3] Suurinta suosiota Sweet nautti kuitenkin Manner-Euroopassa, etenkin Länsi-Saksassa, missä yhtyeellä oli kahdeksan ykköshittiä vuosina 1971–1975.[4] Sweet menestyi hyvin myös Suomessa 1970-luvulla: yhtye oli kolmanneksi suurin menestyjä single- ja albumimyynnissä edellään ainoastaan ABBA ja Boney M.[5] Listaykkösiksi pääsivät debyyttialbumi Funny Funny How Sweet Co-Co Can Be ja single ”Poppa Joe”.[6]
Alkuperäinen Sweet hajosi vuonna 1981, mutta kolme vuotta myöhemmin kitaristi Andy Scott ja rumpali Mick Tucker perustivat Andy Scott’s Sweet -yhtyeen, joka on edelleen toiminnassa, tosin jälleen Sweet-nimellä. Scottin Sweet kiertää pääasiassa Euroopassa. Vuonna 2008 alkuperäisjäsen Steve Priest perusti oman Sweetinsä, joka esiintyi Yhdysvalloissa.