Symbolismi (kirjallisuus)

Symbolismi

---

Fernand Khnopff, Hopeinen tiara, 1911.

Symbolismi

Fin de siècle | Romantiikka | Dekadenssi | Symbolismi kirjallisuudessa | Venäläinen symbolismi

Symbolisteja

Léon Bakst | Charles Baudelaire | Aubrey Beardsley | Arnold Böcklin | Magnus Enckell | Gustav Klimt | Max Klinger | Stéphane Mallarmé | Gustave Moreau | Mihail Nesterov | Edgar Allan Poe | Sully Prudhomme | Arthur Rimbaud | Konstantin Somov | Émile Verhaeren | Paul Verlaine

Symbolismia

Pahan kukat | Ad Astra | Haavoittunut enkeli | Halla | Kuoleman puutarha | Köynnöksenkantajat | Lemminkäisen äiti | Symposion | Terror Antiquus

Symbolismi (ransk. symbolisme, kreik. symbolon, ’merkki’) on Ranskasta lähtöisin oleva taidesuuntaus, joka ilmeni ensin kirjallisuudessa symbolistisena liikkeenä ja levisi vähitellen muihin taiteenlajeihin.^[1] 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkuun asti vaikuttanut symbolismi syntyi vastareaktiona realismille ja impressionismille.^[2] Sille oli tyypillistä symboleiden käyttö ja runotekniikan uudistus, ja se vei kaikkia taiteita lähemmäs modernismia.^[1]

1. ↑ ^{a b} Rantala Risto, Turtia Kaarina (toim.): Otavan kirjallisuustieto, s. 758-759. Otava, 1990. ISBN 951109209X
2. ↑ Aikajana: symbolismi/syntetismi Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 17.4.2009. Viitattu 27.1.2010.