Tales from Topographic Oceans Yes | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Julkaistu | 1973 | |
Tuottaja(t) | Yes/Eddie Offord | |
Tyylilaji | progressiivinen rock sinfoninen rock[1] | |
Kesto | 81.14 | |
Levy-yhtiö | Atlantic Records | |
Yesin muut julkaisut | ||
Yessongs 1973 |
Tales from Topographic Oceans |
Relayer 1974 |
Tales from Topographic Oceans on brittiläisen Yes-yhtyeen kuudes studioalbumi. Alun perin levyn julkaisi tupla-LP:nä Atlantic Records 7. joulukuuta 1973.[2]
Levyn perusidean keksi Jon Anderson yhtyeen kiertueen Japanin osuudella helmikuussa 1973 lukiessaan Paramhansa Yoganandan elämäkertaa ja sen kuvausta shastrisista kirjoituksista. Steve Howe ja Anderson tekivät albumin rungon kiertueen aikana johtoajatuksena neljä osaa, jotka kuitenkin olisivat yhdessä kokonaisuus. Muiden osuudeksi jäi täydentää sävellykset. Sävellystyötä tehtiin myös studiossa lähes suoraan äänityksien aikana ja siten niihin sekä editointiin kului viisi kuukautta. Steve Howen mukaan albumi on yhtyeen ainoa varsinainen konseptialbumi.[3]
Tales from the Topographic Ocean on Yesin ehkä kiistellyin levy. Monet yhtyeen ihailijat pitävät levystä ja se nousi korkealle albumilistoilla, kenties yhtyeen aiemman suosion siivittämänä. Monet kriitikot eivät kuitenkaan suhtautuneet levyyn kovin suopeasti, vaikka albumi sai myös myönteisiä arvioita kunnianhimoisuudestaan.[3]
Yhtyeen jäsenet ovat myöntäneet, että tupla-LP oli liikaa ja että ideoita ei ollut riittävästi tasapainoiseen, kantavaan kokonaisuuteen, mutta todenneet, että materiaalista olisi saanut hyvän 50 minuutin kokonaisuuden, jos CD-formaatti olisi ollut olemassa.[4]
Rick Wakeman kritisoi jo tekoaikaan musiikin suuntaa ja heikkoa valmistautumista ennen studiota. Hän on todennut osan materiaalista olleen käytännössä jammailua ilman rakennetta ja suuntaa.[5]
Äänitysten aikaan Wakeman purki turhautumistaan soittamalla kosketinsoitinosuuksia Black Sabbath -yhtyeen Sabbath Bloody Sabbath -albumille, jota äänitettiin naapuristudiossa,[5] mutta hänelle kehittyi samalla myös paha alkoholiongelma.
Muistelmissaan Steve Howe puolustaa albumia ja mainitsee että hän ja Jon Anderson kävivät keskusteluja albumin suunnasta ja pyrkivät hälventämään Wakemanin, Chris Squiren ja Alan Whiten äänitysten aikana esittämiä epäilyjä. Wakemanin 2016 edelleen esittämään kritiikkiin Howe vastaa viittamaalla Wakemanin useisiin omiin konseptialbumeihin. Albumin tekotapaan Howe viittaa vain lyhyesti kuvaten harjoittelu - äänitys - tuloksen kuuntelu - prosessia.[3]
Levyä seuranneella kiertueella yhtye soitti koko tupla-LP:n alusta loppuun, mikä turhautti Wakemania edelleen, sillä hänellä ei ollut joissakin osioissa lainkaan soitettavaa. Wakeman jättikin yhtyeen tätä levyä seuranneen kiertueen jälkeen.
"The Ancient - Giants Under The Sun" - kappaleessa kuullaan Steve Howen esittämä akustisen kitaran soolo-osuus. Ennen tätä sooloa on harmoninen laulu-osuus.Varsinainen soolo päättyy Jon Andersonin lauluosuuteen, jonka sanoituksen osan mukaan näitä yhdessä toisinaan kutsutaan epävirallisella nimellä "Leaves of Green".[6] Howe on esittänyt kitarasooloa pitämissään akustisen kitaran konserteissa.