Back Phaseolus vulgaris Afrikaans ኣደንጓሬ Amharic Phaseolus vulgaris AN فاصولياء شائعة Arabic فاصولياء شائعه ARZ Phaseolus vulgaris AST Лубия AV Chuwi Aymara Adi lobya Azerbaijani عادی لوْبیا AZB
| Tarhapapu | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Suku: | Pavut Phaseolus |
| Laji: | vulgaris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Phaseolus vulgaris |
|
| Katso myös | |
Tarhapapu (Phaseolus vulgaris) on hernekasvien (Fabaceae) heimoon kuuluva yksivuotinen kasvi. Tarhapapu on kotoisin Amerikasta, jossa sen kasvatus aloitettiin Mesoamerikassa ja Andeilla. Nykyään sitä viljellään maailmanlaajuisesti.[2]
Tarhapavusta on kehitetty suuri joukko toisistaan huomattavasti eroavia viljelysmuotoja. Käyttötavaltaan ne jaetaan puutarhakasveina viljeltyihin vihreisiin papuihin (engl. snap beans, green beans, ransk. haricots verts), joiden palkoja syödään vihreinä vihanneksina, ja kuiviin papuihin, joiden tuleentuneet, kuivat siemenet ovat useissa maissa tärkeää, runsaasti proteiinia sisältävää perusravintoa.[3] Suomenkielinen nimitys tarhapapu tarkoittaa varsinaisesti vihreitä papuja, jotka ovatkin Suomessa ja muutoinkin suuressa osassa Eurooppaa kasvin yleisin käyttötapa, mutta sanaa käytetään myös kasvilajin suomenkielisenä yleisnimenä.[3]
Useimpien muiden palkokasvien tavoin myös tarhapavun juurissa on Rhizobia-suvun bakteereja, jotka kykenevät sitomaan typpeä ilmasta. Kasvi saakin tällä tällä tavoin tarvitsemansa typen.
- ↑ Delgado-Salinas, A., Alejandre-Iturbide, G., Azurdia, C., Cerén-López, J. & Contreras, A.: Phaseolus vulgaris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Phaseolus vulgaris L. Purdue University
- ↑ a b Arne Rousi: ”Tarhapavun suku”, Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 128–132. WSOY, 1998. ISBN 951-0-21295-4.