Cahokia oli muinainen
intiaanien kaupunki
Yhdysvalloissa,
Illinoisin osavaltiossa
St. Louisin kaupungin lähellä. Siellä oli
temppelikumpuja, jotka toivat mieleen
Mesoamerikan pyramidit. Näin ollen uskotaan, että Cahokiaa hallitsi papistoon kytkeytynyt ylimystö, jonka ohjauksessa kumpujen huipulla uhrattiin ihmisiä. Cahokia oli myös oman aikakautensa suurimpia
metropoleja, ja sen väkiluvun on arveltu olleen vuosina 1050–1150 vähintään 20 000, mahdollisesti jopa 50 000. Kaupungin väestön nopea kasvu kääntyi jyrkkään laskuun 1200-luvulla. Yhtenä todennäköisena syynä tähän ovat olleet
luonnonkatastrofit ja Cahokian metsät tuhonneen
arkkitehtuurin lyhytnäköisyys.