Teosofia

Teosofia (kreik. θεός [theós] jumala, σοφία [sophíā] viisaus, suomeksi jumalviisaus) tarkoitti alun perin filosofista ajattelua, joka kohdistui Jumalan olemuksen selville saamiseen salaperäisellä, välittömällä näkemyksellä. Tällaista teosofiaa harrastivat muun muassa uusplatonikot, useat keskiajan mystikot, sekä uudella ajalla muun muassa Jakob Böhme, Franz Xaver von Baader ja Friedrich von Schelling.[1] H. P. Blavatsky omaksui termin 1870-luvulla, ja syntyi moderni, useaan suuntaan hajonnut teosofia, joka on saanut paljon vaikutteita intialaisista uskonnoista.[1]

  1. a b Tiainen, Jorma O. & Mäkelä, Pekka (toim.): Tietojätti, s. 1054. Uudistettu laitos. Gummerus, 1993. ISBN 951-20-4372-6.

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Tubidy