Terapsidit

Terapsidit
Sauroctonusin luuranko (Gorgonopsia)
permikausi–nykyaika (holoseeni) (muut kuin nisäkkäät: permikausi–liitukausi) 269–0 Ma (mahdollisesti jo noin 280 Ma*) PreЄ Є O S D C P T J K Pg N
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Kladi:	Synapsidit Synapsida
Kladi:	Sphenacodontia
Lahko:	Terapsidit Therapsida Broom, 1905[1][2]
Alaryhmät
?†Tetraceratops †Raranimus †Biarmosuchia †Dinocephalia †Anomodontia Theriodontia Cynodontia †Gorgonopsia †Therocephalia
Katso myös
Terapsidit Wikispeciesissä   Terapsidit Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Terapsidit (Therapsida) on selkärankaisten eläinten kladi, joka käsittää nisäkkäät ja niiden lähimmät sukupuuttoon kuolleet sukulaiskladit. Sukupuuttoon kuolleita terapsidikladeja ovat muiden muassa dikynodontit ja Dinocephalia-alalahko.^{[3][4][5][6][7]}

Terapsidit on aikaisemmin luettu toiseksi synapsidien lahkoista. Nykyään toista näistä lahkoista – nimeltään Pelycosauria – ei enää käytetä taksonina, vaan vain epävirallisena ”pelykosauri”-nimenä. Tämä johtuu siitä, että se ei ole luonnollinen, vaan parafyleettinen ryhmä, joka käsittää kaikki synapsidit, jotka eivät kuulu terapsideihin.^{[3][5][6][7][8][9][10]}

Terapsidit korvasivat muut synapsidit keskisen permikauden aikana noin 269 miljoonaa vuotta sitten. Niiden valtakausi kesti keskiselle triaskaudelle asti. Sen jälkeen (noin 245–216 milj. v. sitten) alkoi Archosauromorpha-matelijoiden kuten krokotiilien varhaisten sukulaisten ja dinosaurusten vuoro vallita suurimpina maaeläiminä. Terapsidit nousivat nisäkkäinä uudelleen hallitsevaan asemaan kenotsooisella maailmankaudella noin 65 milj. v. sitten.^{[6][3][11][12][13]}

Varhaisia varsinaisiin nisäkkäisiin kuulumattomia terapsideja kutsuttiin aiemmin ”nisäkäsmäisiksi matelijoiksi” tai ”nisäkäsliskoiksi”. Ne ovat kuitenkin läheisempää sukua nisäkkäille kuin matelijoille.^{[7][6][14][10]} Aiemmin terapsideilla tarkoitettiin vain nisäkkäitä edeltäneitä muotoja, mutta nykyisin eliöiden luokittelussa käytettävä fylogeneettinen systematiikka nimeää vain kladeja eli eliöryhmiä, joihin kuuluvat kantamuoto ja sen kaikki jälkeläiset.^[15][16] Tästä syystä nisäkkäät luetaan terapsideihin, tarkemmin kynodontteihin esivanhempiensa tapaan.^{[5][14][3][17][7]}

1. ↑ Clade Therapsida Broom 1905 (therapsid) Fossilworks – Gateway to the Paleobiology Database. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 24.11.2013. (englanniksi)
2. ↑ C. A. SIDOR & J. WELMAN: A Second specimen of Lemurosaurus pricei (Therapsida: Burnetiamorpha). ''Journal of Vertebrate Paleontology, 2003, syyskuu, 23. vsk, nro 3, s. 631. Society of Vertebrate Paleontology. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 3.3.2014. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
3. ↑ ^{a b c d} Fröbisch, J., Schoch, R.R., Müller, J., Schindler, T., and Schweiss, D.: A new basal sphenacodontid synapsid from the Late Carboniferous of the Saar−Nahe Basin, Germany. Acta Palaeontologica Polonica, 2011, 56. vsk, nro 1, s. 113–120. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
4. ↑ A. A. Kurkin: Late Permian dicynodonts of Eastern Europe. (Alkuperäinen teksti julkaistu venäjäksi julkaisussa Paleontologicheskii Zhurnal, 2010, Numero 6, Sivut 72–80, Tekijä A.A. Kurkin) Paleontological Journal, 2010, 44. vsk, nro 6, s. 672–681. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
5. ↑ ^{a b c} Therapsida - Mammals and extinct relatives Tree of Life Web Project (ToL). 1995, tammikuu. Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
6. ↑ ^{a b c d} Evolutionary Patterns In The History Of Permo-Triassic And Cenozoic Synapsid Predators (Arkistoitu – Internet Archive) Department of Organismic Biology, Ecology and Evolution, University of California, Los Angeles, California 90095-1606, USA; Department of Earth Sciences, University of Bristol, Wills Memorial Building, Queen’s Road, Bristol, BS8 1RJ, England (englanniksi)
7. ↑ ^{a b c d} Kenneth D. Angielczyk: Dimetrodon Is Not a Dinosaur: Using Tree Thinking to Understand the Ancient Relatives of Mammals and their Evolution. Evolution: Education and Outreach, 2009, kesäkuu, 2. vsk, nro 2, s. 257–271. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
8. ↑ Roger B. J. Benson: Interrelationships of basal synapsids: cranial and postcranial morphological partitions suggest different topologies. Journal of Systematic Palaeontology, 2012, 10. vsk, nro 4, s. 601-624. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.3.2014. (englanniksi)
9. ↑ Jennifer Botha-Brink & Sean P Modesto: A mixed-age classed ‘pelycosaur’ aggregation from South Africa: earliest evidence of parental care in amniotes?. Proceedings B, 2007, 274. vsk, nro 1627. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.3.2014. (englanniksi)
10. ↑ ^{a b} Tim Haines & Paul Chambers: Esihistoriallinen eläinmaailma. Suomentanut Jani Kaaro. Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7276-7. (Sivut 40–41, 43, 44–45, 48, 52, 60, 68–69)
11. ↑ The origin and early radiation of the therapsid mammal-like reptiles: a palaeobiological hypothesis. (englanniksi)
12. ↑ The early evolution of synapsids, and the influence of sampling on their fossil record The Paleontological Society, 2013 (englanniksi)
13. ↑ Roland B. Sookias, Richard J. Butler & Roger B. J. Benson: Rise of dinosaurs reveals major body-size transitions are driven by passive processes of trait evolution. Proceedings B, 2012, 279. vsk, nro 1736, s. 2180-2187. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.4.2014. (englanniksi)
14. ↑ ^{a b} The Fossil Non-mammalian Synapsid Collection at The Field Museum The Field Museum. Viitattu 4.4.2014. (englanniksi)
15. ↑ Why Do Biologists Need Cladistics? Journey into phylogenetic systematics: University of California Museum of Paleontology. Viitattu 4.4.2014. (englanniksi)
16. ↑ Using the tree for classification Understanding Evolution: University of California Museum of Paleontology. Viitattu 4.4.2014. (englanniksi)
17. ↑ Jun Liu, Bruce Rubidge & Jinling Li: New Basal Synapsid Supports Laurasian Origin for Therapsids. Acta Palaeontologica Polonica, , 54. vsk, nro 3, s. 393–400. Institute of Paleobiology, Polish Academy of Sciences. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 4.4.2014. (englanniksi)