Terva

Puuterva on kasvipohjainen, tumma ja huoneenlämmössä juoksevassa olomuodossa oleva hiilivety-yhdiste, jota useimmiten tuotetaan pihkaisesta männystä hapettomassa ja riittävän kuumassa ympäristössä (pyrolyysi).^[1]

Tervaa hylkii vettä, minkä takia sitä käytetään etenkin puun suojaamiseen kosteudelta. Suomesta vietiin etenkin 1600-luvulta lähtien tervaa Eurooppaan lähinnä laivojen tervaamiseksi.^[2] Terva oli pitkään tärkein tai toiseksi tärkein vientituote, ja tervanpoltosta tuli tärkeä elinkeino ja vaurauden lähde varsinkin Pohjanmaalla. "Orjalaivojen terva" on herättänyt keskustelua suomalaisten osuudesta siirtomaaherruuden julmuuksiin.^[3][4][2][5] Nykyään tervaa tarvitaan eniten vanhojen kirkkojen ja tapulien kattojen suojaamiseen. Pelkästään tämä tarve on niin suuri, ettei suomalainen tuotanto, alle 50 000 litraa vuodessa, siihen riitä.^[6]

Tervaa valmistetaan edelleen perinteisellä menetelmällä eli polttamalla tervaksia tervahaudassa tai teollisesti polttoretorteissa, sillä parempaa keinoa ei ole keksitty. Tervan kaupallinen valmistus on kaikkialla Pohjoismaissa vähäistä. Entisestä vientimaasta Suomi on muuttunut tervan tuojaksi.

1. ↑ Aaltonen 2015
2. ↑ ^{a b} Kaila, E.E.: Pohjanmaa ja meri 1600- ja 1700-luvuilla : talousmaantieteellis-historiallinen tutkimus, s. 50. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1931. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.8.2022). "Savon, Karjalan ja Pohjanmaan talonpoikain tervahaudoista oli lähtöisin se terva ja piki, joilla englannin, Hollannin ja Ranskan mahtavain kauppahuoneiden ja -komppaniain Itä-Intian- ja Kiinan-purjehtijat sekä Afrikan rantamaita tyhjentelevät orjalaivat oli sivelty ja tiivistetty, suomalainen piki ja terva kiilteli Trompin, De Ruyterin, Draken ja Nelsonin ja muiden merisankareiden fregattien ja linjalaivojen kyljissä."
3. ↑ Lehtinen, Lassa: Lasse Lehtisen kolumni: Vainko valkoisen miehen taakka? (Suomessa on tunnettu huonoa omaatuntoa jopa siitä, että siirtomaavaltojen laivat oli tilkitty suomalaisella tervalla, kirjoittaa Lasse Lehtinen.) Ilta-Sanomat. 2.11.2019. Viitattu 12.7.2022.
4. ↑ Nuuttila, Sakari: Toimittajalta: Suomellakin on siirtomaahistoriansa, emmekä siksi voi seurata keskustelua ulkopuolisina YLE Uutiset. 4.7.2020. Viitattu 8.8.2022.
5. ↑ Heikka, Taneli: Kirjoitus uppoavasta Suomesta (kolumni). Satakunnan Kansa, 3.8.2010. "Professori Markku Kuisma kertoo Suomen poliittisessa taloushistoriassa, kuinka Suomen kytkeytyminen kansainväliseen kauppakapitalismiin tapahtui viimeistään siinä vaiheessa, kun Afrikan rantoja kyntävät eurooppalaisten suurvaltojen orjalaivat tilkittiin suomalaisella tervalla. Yhteys on olemassa, hyvässä ja pahassa, ja sen katkaiseminen olisi mahdotonta, hullua ja kohtalokasta."
6. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä :2 ei löytynyt