Teurgia (m.kreik. θεουργία, jumalan työ, ihme. lat. theurgia) tarkoittaa sellaisten rituaalien suorittamista, joiden tarkoituksena on pakottaa tai taivutella jumala tai muu yliluonnollinen olento tekemään jokin haluttu asia tai ”vetää henget maan päälle”. Teurgilla tarkoitetaan ”ihmeiden tekijää” tai ”henkien manaajaa”.
Länsimaisen teurgian juuret ulottuvat antiikin uusplatonismiin. Tunnettuja teurgeja olivat muun muassa Ammonios Sakkas, Plotinos, Porfyrios ja Iamblikhos[1]. Iamblikhoksen nimiin on laitettu aihetta käsittelevä teos Teurgia eli Egyptiläisistä mysteereistä.
Helena Blavatskyn mukaan teurgin oli oltava ”ehdottoman puhdas ja epäitsekäs vaikuttimiensa puolesta, voidakseen toteuttaa työnsä”. Teurgia on teosofiassa ensimmäinen magian kolmesta alalajista, jotka ovat teurgia, goetiikka ja luonnon magia.