Tieteelliset lait ovat joukko empiirisesti havaittuja ja matemaattisesti tai sanallisesti esitettyjä säännönmukaisuuksia, jotka ilmaisevat, että jokin tietty ilmiö ilmenee aina, kun tietyt ehdot täyttyvät.[1] Lait ovat tieteen vallitsevia hypoteeseja siitä, mitä luonnonlait ovat. Ne tieteelliset lait, jotka ovat tosia, ovat luonnonlakeja.[2]
Tieteelliset lait ovat tyypillisesti johtopäätöksiä, jotka perustuvat toistettuihin tieteellisiin kokeisiin ja havaintoihin,[3][4] ja jotka ovat tulleet yleisesti hyväksytyiksi tiedeyhteisössä.[2][1] Kaikkeuden toimintaa kuvaavien lakien muotoilu on eräs tieteen päämääristä.[3]
Lakien keskeinen ominaisuus on niiden vaillinaisuus, toisin sanoen ne ovat yleensä vain totuuden likiarvoja, joiden sovellusalue on rajallinen.[5] Lait voidaan korvata uusilla ja tarkemmilla; toisaalta selvästi vanhentuneet lait, kuten fysiikassa klassisen mekaniikan lait, toimivat monessa tilanteessa riittävän tarkasti. Toinen oleellinen lakien ominaisuus on niiden ennustuskyky,[6] eli niillä voidaan ennustaa tulevaisuuden tapahtumia jossain määrin, kun nykyinen tilanne tunnetaan. Kolmanneksi lait ovat usein, vaikkakaan eivät aina, matemaattisia,[7][8] toisin sanoen niillä kuvataan määrällisesti ilmaistavissa olevien asioiden välisiä säännönmukaisuuksia.
Tieteenfilosofiassa eräs keskeinen ongelma on, mikä erottaa lait pelkistä satunnaisista yleistyksistä.[9] Tieteelliset lait ovat luonteeltaan erilaisia kuin lait oikeudenkäytössä; ne eivät määrää, miten asioiden tulisi olla, vaan ainoastaan pyrkivät kuvaamaan, miten ne ovat.