Tilastollinen kuntaryhmitys on Tilastokeskuksen julkaisema luokittelu, jossa Suomen kunnat jaetaan kolmeen ryhmään. Nämä ryhmät määritellään seuraavasti:[1]
- Kunta on kaupunkimainen, jos vähintään 90 % väestöstä asuu taajamissa tai suurimmassa taajamassa on vähintään 15 000 asukasta.
- Kunta on taajaan asuttu, jos vähintään 60 %, mutta alle 90 % väestöstä asuu taajamissa. Lisäksi vaaditaan, että kunnan suurimmassa taajamassa on vähintään 4 000 asukasta, mutta kuitenkin alle 15 000 asukasta.
- Kunta on maaseutumainen, jos alle 60 % väestöstä asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 15 000 asukasta. Maaseutumaisia ovat myös ne kunnat, joissa taajamissa asuu yli 60 %, mutta kuitenkin alle 90 % väestöstä ja suurimman taajaman väkiluku on alle 4 000 asukasta.
Tilastollinen kuntaryhmitys otettiin käyttöön vuonna 1989.[1] Vuonna 2017 Suomen kunnista 58 oli kaupunkimaisia, 63 taajaan asuttuja ja 190 maaseutumaisia. Yhteensä kuntia oli tuona vuonna 311 kappaletta.[2] Seuraavassa taulukossa on ilmoitettu kunkin ryhmän kuntien yhteenlaskettu väestö ja laskettu tietojen pohjalta kunkin kuntaryhmän osuus koko maan väestöstä.
| Kuntaryhmä | Väkiluku (31.12.2016)[3] |
% |
|---|---|---|
| kaupunkimaiset kunnat | 3 905 358 | 71,0 |
| taajaan asutut kunnat | 843 041 | 15,3 |
| maaseutumaiset kunnat | 754 898 | 13,7 |
- ↑ a b Käsitteet ja määritelmät: Tilastollinen kuntaryhmitys Tilastokeskus. Viitattu 18.2.2013.
- ↑ Kuntaryhmitys 2017 Tilastokeskus. Viitattu 28.12.2017.
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 28.12.2017.