Tiluslaji oli Suomessa käytössä ollut maanmittaukseen liittyvä nimitys, joka osoitti tiluksen tiettyä käyttötapaa tai käyttömahdollisuutta. Tiluslajeja olivat[1]
- Kantatiluslajit
- Viljelty maa
- Viljelykelpoinen maa
- Metsämaa; varsinaisten metsien lisäksi tähän tiluslajiin kuuluivat muutkin luonnonvaraisten kasvien peittämät alueet. Metsämaat jaettiin kuiviin metsämaihin, joiden luokitteluyksiköitä olivat metsätyypit, ja vesiperäisiin metsämaihin, joiden luokittelun perustana olivat suotyypit.
- Joutomaa
- Erikoiskäytössä olevat maatilukset, joita ei käytetty kasvintuotantoon, mutta joilla oli arvoa jakotoimituksessa. Tällaisia tiluksia olivat tontit, tiet, ojat, savenottopaikat, hiekanottopaikat ja kivenottopaikat.
- Vesialueet, jotka olivat veden peittämiä suurimman osan vuotta. Sellaisia olivat järvet, joet, lammet ja meret.
Vuoden 1980 alussa tuli voimaan asetus jakoasetuksen muuttamisesta. Siinä otettiin käyttöön maankäyttölajit, jotka korvasivat tiluslajit.[2]