Toinen kotimainen kieli

Kielivalinnat A1-kieli vuonna 2004[1] Kieli Osuus ikäluokasta englanti 90,5 % suomi 5,5 % saksa 1,6 % ruotsi 1,2 % ranska 0,9 % venäjä 0,2 %

Kielivalinnat A2-kieli vuonna 2004[1] Kieli Osuus ikäluokasta saksa 9,6 % englanti 8,7 % ruotsi 8,1 % ranska 2,8 % suomi 0,2 % venäjä 0,2 %

Toinen kotimainen kieli on suomen tai ruotsin kielestä opetuksessa Suomessa käytetty nimitys silloin, kun suomalainen ei puhu kyseistä kieltä äidinkielenään.^[2] Lähtökohtana on Suomen perustuslain säännös, jonka mukaan Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.^[3] Toisen kotimaisen kielen opiskelu on pakollista Suomen peruskouluissa, lukioissa, ammatti­oppi­laitoksissa, yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Myös ylioppilastutkinnossa se oli aikaisemmin pakollinen, mutta muutettiin valinnaiseksi vuonna 2005. Pakollisesta ruotsin kielen opetuksesta käytetään usein myös nimitystä pakkoruotsi^[4] ja pakollisesta suomen kielen opetuksesta myös joskus nimitystä pakkosuomi (ruots. tvångsfinska).^[5]

Nimitys toinen kotimainen kieli on mainittu jo vuonna 1874 annetussa keisarillisessa julistuksessa, joka sisälsi ohjesäännön ylioppilastutkintoa varten.^[6]

Säädösten mukaan toista kotimaista kieltä täytyy opiskella joko A1-kielenä peruskoulun 3. luokalta, A2-kielenä peruskoulun 4. tai 5. luokalta tai viimeistään B1-kielenä 6. luokalta alkaen. Vuosina 2002–2004 ruotsia A-kielenä opiskelevien määrä on kasvanut hiukan. 85 % peruskoululaisista opiskelee ruotsia B1-kielenä. Professori Kari Sajavaaran mukaan vain harvat suomenkieliset oppivat kouluopetuksessa ruotsia luontevasti, koska käytännön kokemus kielestä jää pieneksi. Ruotsinkielisistä oppilaista 93,4 % opiskelee suomea A1- tai A2-kielenä.^[1] Yhdellätoista kaksikielisellä paikkakunnalla on mahdollisuus kielikylpyyn esikoulusta peruskoulun loppuun. Ainakin viidellä paikkakunnalla (Porvoo, Sipoo, Helsinki, Turku ja Vaasa) oppilaita riittäisi useammalle kielikylpyluokalle. Kunnat eivät kuitenkaan ole innostuneet lisäämään kielikylpypaikkoja.^[7]

Korkeakoulututkintoa edellyttävissä valtion ja kaksikielisten kuntien viroissa vaaditaan viranhaltijalta kieli­taito­lain mukaan vähemmistökielen tyydyttävä taito. Yksikielisissä kunnissa edellytetään tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Kielitaitovaatimukset koskevat myös yksityisiä yrityksiä ja liikelaitoksia silloin, kun ne hoitavat viranomaistehtäviä tai tarjoavat palveluita viranomaisen toimeksiannosta. Kielitaitovaatimuksen täyttävä kielitutkinto kuuluu tutkinnoista annettujen asetusten mukaan pakollisena kaikkiin yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintoihin. Väittelyyn ruotsin pakollisuudesta peruskoulussa ja lukiossa liittyykin tämän vuoksi laajemmin kysymys siitä, onko ruotsin kielen oltava pakollinen kaikille myös yliopistoissa ja muissa korkeakouluissa.^[8]

1. ↑ ^{a b c} Kari Sajavaara: Kielivalinnat ja kielten opetus peruskoulussa ja lukiossa Jyväskylän yliopisto. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 5.9.2007.
2. ↑ Perusopetuslaki.
   Lukiolaki. (Arkistoitu – Internet Archive)
   Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista.
   Yliopistolaki. (Arkistoitu – Internet Archive)
3. ↑ Suomen perustuslain (731/1999) 17 §. (Arkistoitu – Internet Archive)
4. ↑ Kielitoimiston sanakirja Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy. ja Uusi suomen kielen sanakirja, Gummerus, 1998: pakkoruotsi ’ruotsin kielestä pakollisena kouluaineena’.
5. ↑ Helsingin Sanomat 25.2.2005. ”Pakkosuomi alkaa Kokkolassa vasta neljänneltä”, ”Englanti ja saksa korvaavat pitkän suomen Kokkolassa” Helsingin Sanomat 8.4.2005. Helsingin Sanomat ”Tämän kevään abeilla on vapaus valita” 14.2.2005.
   Erkki Pihkala: Suomalaisuuden Liiton 100-vuotisjuhlassa 13.5.2006 pitämä juhlapuhe 13.5.2006. Suomalaisuuden Liitto. Arkistoitu 26.7.2007. Viitattu 25.7.2007. : "Pakkoruotsi pysytetään näin suomenkielisten erityisrasitteena – –. Yhdenvertaisuuden vuoksi pakkosuomi tulisi siis poistaa suomenruotsalaisilta tai vaatia se ruotsalaisilta maahanmuuttajilta."
6. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä kk ei löytynyt
7. ↑ Hakala, Heidi (STT): Finskspråkiga barn köar till språkbad. Åbo Underrättelser 15.1.2013, s. 11.
8. ↑ Laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta 424/2003 sekä Selvitys ylioppilastutkinnon toisen kotimaisen kielen kokeen soveltuvuudesta valtionhallinnon kielitutkinnon korvaavaksi kielikokeeksi (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 23.1.2007.
   Asetus yliopistojen tutkinnoista (794/2004) 6 § 2 mom. 1 kohta (Arkistoitu – Internet Archive) sekä Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista (352/2003 muutoksineen) 8 § 2 mom. 1 kohta.
   Maisterien paperit roikkuvat ruotsista – abiturienttien taso laskussa 15.3.2009. Itä-Suomen ylioppilaslehti. Arkistoitu 27.3.2009. Viitattu 14.6.2010.