Toivo Horelli | |
---|---|
Suomen sisäministeri | |
Rangellin hallitus
13.5.1941–5.3.1943 |
|
Edeltäjä | Ernst von Born |
Seuraaja | Leo Ehrnrooth |
Kansanedustaja | |
1.9.1933–5.4.1945
|
|
Ryhmä/puolue | kokoomus |
Vaalipiiri | Hämeen pohjoinen |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 11. lokakuuta 1888 Kokemäki |
Kuollut | 28. kesäkuuta 1975 (86 vuotta) Tampere |
Ammatti | juristi, pankinjohtaja, maanviljelijä |
Puoliso | Lempi Lehtonen (1917–1967) |
Toivo Johannes Horelli (11. lokakuuta 1888 Kokemäki – 28. kesäkuuta 1975 Tampere) oli suomalainen juristi, pankinjohtaja ja poliitikko, joka toimi kokoomuksen kansanedustajana 1933–1945 ja Suomen sisäministerinä 1941–1943.[1] Hänet muistetaan erityisesti Suomen jatkosodan aikana natsi-Saksalle tekemistä ihmisluovutuksista. Horelli ja valtiollisen poliisin päällikkö Arno Anthoni olivat vastuussa Gestapolle marraskuussa 1942 luovutetuista 27 pakolaisesta, joiden joukossa olleet kahdeksan juutalaista surmattiin lähes välittömästi.[2] Sodan jälkeen Horellia ei asetettu syytteeseen sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, eikä hän milloinkaan joutunut luovutuksista oikeudelliseen vastuuseen.[3]
Kokoomuksen oikeaa laitaa edustanut Horelli oli juutalaisvastainen antikommunisti. Hän kannatti äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen tavoitteita, vaikkei ollutkaan mukana sen toiminnassa, eikä tuntenut mielenkiintoa järjestön seuraajaksi perustettuun Isänmaalliseen Kansanliikkeeseen. Horelli työskenteli aluksi lääninhallituksen virkamiehenä Viipurissa ja Hämeenlinnassa 1916–1929, toimien sen jälkeen poliittisten tehtäviensä ohella pankinjohtajana Tampereella ja Jyväskylässä 1929–1951.[4]