Toscanan suurherttuakunta

Toscanan suurherttuakunta Granducato di Toscana (italiaksi) Granducato di Toscana (latinaksi)
1569–1859
lippu vaakuna
Toscanan suurherttuakunta suurimmillaan vuonna 1789.
Valtiomuoto	absoluuttinen monarkia
Suurherttua	Ensimmäinen: Cosimo I de’ Medici (1569–1574) Viimeinen: Leopold II (1824–1859)
Pääkaupunki	Firenze
	43°46′17″N, 11°15′15″E
Väkiluku (1801)	1 096 641
Uskonnot	roomalaiskatolisuus
Historia
– perustettiin	27. elokuuta 1569
– vallattiin ja purettiin	21. maaliskuuta 1801
– perustettiin uudelleen	9. kesäkuuta 1815
– liitettiin Sardinian kuningaskuntaan	22. maaliskuuta 1859
Kielet	italia
Kansallislaulu	”La Leopolda”
Edeltäjät	Firenzen herttuakunta Luccan herttuakunta Ranskan ensimmäinen keisarikunta
Seuraajat	Etrurian kuningaskunta  Sardinian kuningaskunta
Infobox OK

Toscanan suurherttuakunta (ital. Granducato di Toscana, lat. Magnus Ducatus Tusciae) oli Keski-Italiassa vuosina 1569–1859 sijainnut valtio, jonka pääkaupunki oli Firenze. Alun perin, vuoteen 1737 saakka, suurherttuakuntaa hallitsivat Medicin suvun jäsenet. Sen jälkeen valtaistuin siirtyi Habsburgien valtakunnan perilliseksi avioliittonsa kautta tulleelle Lothringenin herttua Frans Stefanille, josta tuli myöhemmin myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Frans I. Hänen jälkeensä Toscanaa hallitsivat Habsburg-Lothringen-sukuiset hallitsijat vuoteen 1801 saakka ja uudestaan vuosina 1814–1859.

Vuonna 1801 Toscana muutettiin Etrurian kuningaskunnaksi, jota muutaman vuoden ajan hallitsivat Bourbon-sukuiset kuninkaat. Vuonna 1807 Napoleon I liitti maan Ranskaan. Napoleonin sisar Élisa Bonaparte sai Toscanan suurherttuattaren arvonimen, mutta ei todellisuudessa toiminut hallitsijana. Napoleonin kukistuttua Habsburgit palasivat Toscanassa valtaan.

Vuonna 1859 Toscana liitettiin Sardinian kuningaskuntaan, josta muutamia vuosia myöhemmin laajentuessaan muuttui yhdistyneeksi Italian kuningaskunnaksi.