Tulehdus, tulehdusvaste, tulehdusreaktio eli inflammaatio on elimistön immuunipuolustusjärjestelmän tapa reagoida infektioon eli mikrobitartuntaan[1] tai aiemmasta virustartunnasta peräisin olevien selkäydinhermossa asuvien virusten aktivoitumiseen eli kulkeutumiseen muualle elimistöön[2][3]. Tulehdusvaste tuottaa hapetusvaurioita aiheuttavia vapaita happiradikaaleja[4]. Myös sinkillä on keskeinen rooli immuunipuolustuksen harjoittamassa tulehduskontrollissa[5].
Tulehdukseen saattaa liittyä kipua etenkin silloin, kun tulehtuneessa kudoksessa on kipuhermopäätteitä.
Tulehdus voi johtua myös ateriasta, jolla on suuri glykeeminen kuorma[6]. Lisäksi myös kudosvaurioihin kuten esimerkiksi urheiluun liittyvän lihaskuormituksen synnyttämiin lihasten mikrovaurioihin liittyy aina jonkinasteinen tulehdusreaktio. Lihaskuormituksen yhteydessä syntyvät solutason niin sanotut mikrovauriot johtuvat siitä, että kuormituksen lihassoluihin aiheuttama voimakas mekaaninen venytys repii soluja rikki. [7][8][9].
Tartunnaksi kutsutaan tilannetta, jossa elimistöön päässeiden haitallisten mikrobien eli patogeenien lisääntyminen on niin runsasta, että ne ehtivät vauroittaa kudoksia[10]. Elimistön immuunpuolustuksen tuottaman tulehduksen tehtävänä on tuhota elimistöön tunkeutuneet patogeenit eli haitalliset mikrobit, jotta ne eivät mädättäisi koko elimistöä. Toisena tehtävänä on korjata mikrobien tai tapaturmien aiheuttamat kudosvauriot.[11][12] Esimerkiksi syöjäsolut eli fagosyytit tuhoavat viruksen infektoimia soluja[13]. Ne kykenevät myös tuhoamaan tai inaktivoimaan vieraita mikrobeja ja siivoamaan vaurioituneiden kudosten tai solujen jäännöksiä. Myös solut osaavat hajottaa ja kierrättää omia rakenteitaan, mitä kutsutaan autofagiaksi[14].
Tulehduksen sivuvaikutuksena syntyy myös ympäröivien kudosten vaurioita [15]. Immuunijärjestelmän toiminnan sivutuotteena syntyy joskus yhtä paljon kudosvaurioita kuin mitä patogeenit ehtivät aiheuttaa[16]. Elimistön tuottama tulehdusvaste saattaa jopa tappaa potilaan[17].
Tulehdussairauksille on ominaista taudin aaltoilu eli fluktuointi, jolla tarkoitetaan oireiden ja voinnin heilahteluja. Osa aaltoilusta saattaa selittyä levon, liikunnan tai stressin määrään taikka ravitsemukseen liittyvällä vaihtelulla.[18]
Elimistöön jääneet virukset saattavat myös aiheuttaa uuden tulehduksen kauan alkuperäisen tulehduksen paranemisen jälkeen. Esimerkiksi selkäytimen hermosoluissa lymyävä vesirokkovirus voi aktivoitua uudelleen siirtyen hermoratoja pitkin muualle elimistöön, jos jokin uusi sairaus tai ikääntyminen heikentää elimistön immuunipuolustusta. Tämä johtaa vyöruusuksi kutsutun sairauden puhkeamiseen.[19] Myös lääkehoidot saattavat johtaa vyöruusun aiheuttavaan immuniteetin heikkenemiseen[20].
Autoimmuunitulehdus vahingoittaa elimistöä immuunipuolustuksen hyökätessä elimistön omia soluja vastaan[21].
Bakteeriperäinen tulehdus oli yleinen kuolinsyy länsimaissa ennen antibioottien keksimistä[22]. Moni kuolema johtuu edelleen globaalisti alahengitystieinfektion ja ripulin kaltaisista akuuteista tartuntataudeista[23].
Tulehduksen vapauttamat välittäjäaineet kuten bradykiniini, ATP, NGF ja prostaglandiini lisäävät tuntohermojen kykyä aistia lämpöä ja painetta, mikä lisää paikallista kipuherkkyyttä[24]
<ref>
-elementti; viitettä rl3
ei löytynyt