Tunnusmajakka

Tunnusmajakka eli pooki (ruots. båk, känningsbåk) on merenkulun optinen apuväline. Tunnusmajakassa ei ole valolaitetta eli sektoriloistoa, vaan kyseessä on valaisematon, vain valoisana aikana selkeästi havaittava rakennelma. Tunnusmajakoita rakennettiin ohjaamaan aluksia väylälle, osoittamaan luotsin kohtauspaikkaa sekä paikantamisen helpottamiseksi.

Vuonna 1863 julkaistussa Suomalaisessa meri-sanakirjassa Albin Stjerncreutz määrittelee tunnusmajakan seuraavasti:

»Båk, pooki. Se on ulommaisiin meren saariin tahi niemiin, merenkulkijoille maitten tuntomerkiksi rakennettu torni. Nämät pookit ovat monenmuotoisia, puisia tahi kivisiä, korkiampia tahi alempia sen jälkeen, kuinka kauwas veden alaiset matalat maista pistävät ulos mereen.»

Suomen vanhin tunnusmajakka, Lyökin pooki, on rakennettu 1757, ja se valmistui heti Utön majakan jälkeen.

Tunnusmajakkaa ei pidä sekoittaa toiseen vesiliikenteen ohjauslaitteeseen, tarkemmin merimerkkiin, kummeliin.