Tuonen joutsen tai Tuonelan joutsen on kalevalaisessa runoudessa esiintyvä joutsen, joka ui Tuonen mustassa joessa. Tuonen joutsen on yleensä käsitetty laulujoutseneksi. Tarinassa joutsenen ampujaa kohtaa kuolema. Kertomus joutsenen ampujan tuhosta liittyy itämerensuomalaisten muinaiseen maailmankuvaan, jossa joutsen on pyhä ja tabu. Uskottiin, että jos joutsenen ampuu, tuhoutuu itsekin.
Kertomus on myös Kalevalassa. Lemminkäinen saa tehtäväkseen ampua Tuonen joutsenen. Lemminkäinen lähtee tappamaan lintua jousi ja nuolet mukanaan. Sokea ukko, märkähattu karjapaimen, kuitenkin vaanii Lemminkäistä ja syöksee tämän lävitse vesikyyn tai umpiputken, ja Lemminkäinen joutuu virtaan. Tuonen verinen poika iskee vielä Lemminkäisen miekallaan palasiksi ja käskee ivallisesti tätä ampumaan nyt joutsenen joelta. Myöhemmin Lemminkäisen äiti nostaa poikansa palat joesta ja elvyttää hänet.[1] Kaikissa kansantarinoissa Lemminkäisen äiti ei Lemminkäistä elvytä.
- ↑ ”15.runo”, Kalevala. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (viitattu 11.8.2017).