Ukko

Ukko eli Ukko ylijumala on suomalaisten ja karjalaisten muinainen sään ja sadon sekä ukkosen jumala. Virosta tunnetaan pakanuudenaikainen jumalnimi Uku, mutta on epäselvää palvottiinko sitä kuten Ukkoa Suomessa ja Inkerissä^[1].

Mikael Agricolan 1500-luvulla kirjoittaman jumalluettelon mukaan Ukkoa, Väinämöistä ja Ilmarista palvottiin kevätkylvön yhteydessä. Kristfrid Ganander kertoo Mythologica Fennicassa vuodelta 1789 Ukon olevan suomalaisten vanhin jumalolento^[2]. Uno Harvan mukaan Ukko oli muinaissuomalaisten tärkein jumala, sillä hän sai aikaan sateen, joka mahdollisti maanviljelyn^[3]. Vanhoissa loitsuissa ja kansanrunoudessa Ukkoa pyydettiin avuksi taisteluun tai taikuuteen ryhtyessä. Ukko myös auttoi joidenkin perinteiden mukaan metsästyksessä, muun muassa ajoi jäniksiä ansoihin ja auttoi myös karhun metsästyksessä^[2]. Ukolle oli oma juhlatapahtumansa tai juhlapäivänsä kuten juhannus^[4], yleensä kevääseen sijoittuva Ukon vakat, jonka tarkoitus oli pyytää Ukolta sadetta^[5].

Ukkosen jumalaa voitiin pitää paitsi ihmisille tärkeimpänä, myös mahtavimpana jumalana. Joidenkin tutkijoiden mukaan Ukko kuitenkin oli mahtavin henkiolento ainoastaan taivaalla. Ukon usein esiintyvän lisänimen eli epiteetin ”ylijumala” voikin tulkita kahdella tapaa; joko että hän todella oli mahtavin, ”ylin”, jumalista, tai pelkästään, että hän asui ylhäällä taivaalla.^[6] Lisänimi "ylijumala" saattaa kuitenkin olla vasta suhteellisen myöhäinen ilmiö ja on mahdollista, että sen syntyyn on vaikuttanut jo kristillisiä vaikutteita, kuten ajatus yhdestä Jumalasta kaikkein ylimpänä. Joka tapauksessa Ukkoa pelättiin ja kunnioitettiin. Vahinkoa tekevän salamaniskun ajateltiin olevan Ukon rangaistus tai vihan ilmaus, ja elämää tuovan sateen olevan Ukon suopeuden osoitus.

1. ↑ Aalto, Tiina: UKON JÄLJET PAIKOISSA JA PAIKANNIMISSÄ – Tutkimus ukko-elementin sisältävistä nimistä, s. 47–48. Helsingin yliopisto, 2019.
2. ↑ ^{a b} Christfried Ganander: Mythologica Fennica. Salakirjat (2016), toimittanut Juha Pentikäinen, 1789.
3. ↑ Suomalaisessa kansanuskossa vilisee jumalia ja haltijoita, pyhyys löytyy metsästä yle.fi. 9.2.2020. Viitattu 3.10.2023.
4. ↑ Juhannuksen jäljillä. Ajatusleikkejä esikristillisistä nimistä VIRITTÄJÄ-BLOGI. 15.6.2020. Viitattu 2.10.2023.
5. ↑ Haavio, Martti: Suomalainen mytologia, s. 149–150. Alkuperäinen painos on vuodelta 1967. Tämä on 4. tarkistettu laitos.. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2020.
6. ↑ Haavio, Martti: Suomalainen mytologia, s. 160–161. Alkuperäinen painos on vuodelta 1967. Tämä on 4. tarkistettu laitos.. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2020.