Upanishadit tai upanisadit (devanagari: उपनिषद्, IAST: upaniṣad) ovat hindujen pyhiä kirjoituksia, veda-kirjojen viimeinen osa, joka sisältää selityksiä ja elämänohjeita veda-kirjojen pohjalta.[1]
Tutkijoiden arviot upanishadien syntyajasta vaihtelevat 1500-luvusta eaa. 700-luvulle eaa. Upanishadit kulkivat suullisena perimätietona kunnes ne kirjoitettiin. Upanisadeja oli aluksi yli kaksisataa, mutta yleisesti hyväksyttyyn laitokseen niitä on päässyt kaksitoista pääasiallista ja joukko vähäisempiä tekstejä, yhteensä 108 kappaletta.[1]