Urpo Tapani ”Upi” Sorvali (31. heinäkuuta 1952 Helsinki – 24. maaliskuuta 1989 Helsinki)[1][2] oli suomalainen muusikko, rumpali, säveltäjä, sovittaja, tuottaja ja musiikinopettaja. Hän toimi Oulunkylän Pop & Jazz musiikkiopistossa sekä konservatoriossa opettajana 1970-luvulta kuolemaansa asti. Sorvalin oppilaita ovat muun muassa Jari "Kepa" Kettunen, Janne Haavisto, Sami Kuoppamäki, Rami Eskelinen ja Leevi Leppänen. Hän itse oli opiskellut musiikkia nuoresta pojasta lähtien kuolemaansa saakka. Sorvali keräili erilaisia lyömäsoittimia, joita kertyi vuosien saatossa satoja.
Studiomuusikkona hän soitti lukuisilla levytyksillä ja useissa kokoonpanoissa, kuten Anssi Tikanmäen orkesterissa ja Tuomari Nurmion albumin Punainen planeetta yhtyeessä. Taiteilijanimellä Urpo hän kiersi ahkerasti Suomea 1970-luvulla. "Teryleeniä"-hitti soi ahkerasti radiossa. Urpon levyillä rummut soitti Urpon salaperäinen serkku Upi, ja keikoilla rumpalina oli Leevi Leppänen. Oulunkylän opiskelijoista ja ystävistä kasattu Big Bad Family saavutti positiivista huomiota jazz-piireissä 1980-luvulla. Tämä kokoonpano jäi Sorvalin viimeiseksi hänen sairastuttua syöpään. Hän kuitenkin jatkoi työskentelyään loppuun asti, ja Big Bad Family julkaisi LP-levyn vain kuukausia ennen hänen kuolemaansa. Sorvali kuoli syöpään vain 37-vuotiaana. Hänet on haudattu Honkanummen hautausmaalle Vantaalle.[3]
Sorvali osallistui säveltäjänä Suomen euroviisukarsintaan vuonna 1982 kappaleella "Omenakuu", jonka esitti Opus 5. Kappale sijoittui karsinnassa neljänneksi.[4]
Progressiivinen Open Eye Band julkaisi elokuussa 2008 debyyttialbuminsa Screaming Baby, jossa Upi Sorvalin elämäntyötä kunnioitetaan versiolla Sorvalin kappaleesta "Aku-Aku". Kosketinsoittimissa vierailee Upi Sorvalin poika Henri Sorvali.
- ↑ Tero Halvorsen, Harri Hirvi & J. J. Marjanen: Viihdemusiikin vaikuttajien elinaikoja 1.1.2005. Viihdemusiikin Ystävien Seura ry. Arkistoitu 9.3.2016. Viitattu 8.7.2013.
- ↑ Tony Latva ja Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa, s. 408. Porvoo-Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.
- ↑ Pekka Vauhkonen: Upi Sorvalin viimeinen leposija VLS - Viimeiset leposijat. 28.7.2010. Viitattu 19.5.2023.
- ↑ Latva & Tuunainen 2004, s. 490.