Back Bahsa Urdu ACE Oerdoe Afrikaans ኡርዱ Amharic Idioma urdú AN Urdusc sprǣc ANG उर्दू भाषा ANP اللغة الأردية Arabic ܠܫܢܐ ܕܐܘܪܕܘ ARC ؤردو ARY اوردو ARZ
| Urdu | |
|---|---|
 Enemmistökieli Vähemmistökieli |
|
| Oma nimi |
اردو (urdu) لشکری (lashkari) |
| Tiedot | |
| Alue |
 Pakistan  Intia  Mauritius  Etelä-Afrikan tasavalta |
| Virallinen kieli |
Pakistan Intia |
| Puhujia | 60 503 579 |
| Sija | 20 |
| Kirjaimisto | arabialaisesta kirjaimistosta johdettu oma urduaakkosto |
| Kielenhuolto |
Kansallinen kieliviranomainen[1] (Pakistan) Urdu-kielen kansallinen edistämisneuvosto[2] |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
| Kieliryhmä |
indoiranilaiset kielet – indoarjalaiset kielet – läntiset hindikielet – hindustani[3] |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | ur |
| ISO 639-2 | urd |
| ISO 639-3 | urd |
Urdu (اردو), tunnetaan myös puhujien keskuudessa nimellä lashkari[4] (لشکری), on hindustanin kielen persianisoitu muoto. Urdu on puhujamäärältään suuri kieli ja sillä on tärkeä asema etenkin Pakistanissa, jossa suurin osa ei-urdunkielisestä kansasta osaa sitä toisena tai kolmantena kielenä. Urdun kieli kehittyi pohjoisessa Intiassa muslimien ja hindujen välisen vuorovaikutuksen välineeksi islamilaisten suufien perustamissa kylissä.[5]
Urdun kielen nimi on peräisin turkkilaiskielten sanasta ordu, joka tarkoittaa "leiriä" tai "armeijaa". Se on lainautunut turkin kielen kautta eurooppalaisiin kieliin, esim. saksaan ja englantiin, muodossa horde ja merkityksessä "ihmisjoukkio", "barbaarilauma" tai "sotajoukko". Intiassa sanalla tarkoitettiin sotilasleiriä. Urdu on siis "sotilasleirin kieli", joka on syntynyt Intian sankritista kehittyneiden prakritien, kansanmurteiden, lainatessa uusia aineksia mogulivalloittajien ja näiden sotajoukkojen maahan tuomista kielistä (turkkilaiskielet, persia ja arabia).
- ↑ nla.gov.pk National Language Authority. Arkistoitu 4.8.2007. Viitattu 3.3.2012.
- ↑ urducouncil.nic.in National Council for Promotion of Urdu language. Viitattu 3.3.2012.
- ↑ Eberhard, David M., Gary F. Simons, and Charles D. Fennig (toim.): Indo-European Ethnologue: Languages of the World. 2024. Dallas, Texas: SIL International. Viitattu 24.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Aijazuddin Ahmad: Geography of the South Asian Subcontinent: A Critical Approach, s. 120–. Concept Publishing Company, 2009. ISBN 978-81-8069-568-1 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Lapidus, Ira M.: A History of Islamic Societies. 3rd. Edition. Cambridge University Press, 2022, s. 395 ISBN 978-0-521-73297-0