Uudisraivaus

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Uudisraivaus on uuden pellon tai laitumen raivaamista viljelykelpoisesta metsämaasta, suosta tai niitystä. Suurin osa Suomen raivauksista on suoritettu käsivoimin kuokkimalla. Myöhemmin niittyjen ja vanhojen laidunalueiden raivaamisessa käytettiin tavallisesti hevos- tai traktoriauraa.

Ensimmäinen työvaihe raivauksessa oli puuston poistaminen joko kaatamalla puut juurineen kirvestä ja kankea käyttämällä tai suorittamalla avohakkuu, jonka jälkeen kannot nostettiin kangen, erilaisten nostolaitteiden tai räjähdysaineiden avulla maasta ylös. Sarkaojat ja lohkon reunaojat kaivettiin käsivoimin lapiolla.

Pellonraivaus Oy alkoi 1940-luvulla tehdä uudisraivausta koneellisesti. Kannot nostettiin puskutraktorilla, jossa oli tarkoitukseen soveltuva piikkipuskuri. Seuraavana vuonna kannot puskettiin uudelleen, jolloin multa varisi pois ja ne voitiin polttaa. Tämän jälkeen alue rikottiin järeällä lautasäkeellä ja ajettiin sarkaojat telaketjutraktorin perässä hinattavalla järeällä oja-auralla.

Samalla tavalla raivattiin myös suot ja niityt, mutta jos suossa oli kantoja, ne poistettiin telaketjutraktorilla maan ollessa jäässä tai sulan aikana traktorikäyttöisellä kantoharavalla. Jos raivattava alue oli pehmeää, ojat kaivettiin käsin lapiolla, muussa tapauksessa ne vedettiin koneellisesti oja-auralla.

Uudisraivauksessa raivattava alue muutettiin pysyvästi pelloksi, kun taas kaskeamisessa viljelmä oli väliaikainen ja palasi muutaman vuoden kuluttua takaisin luonnontilaan.