Vahataulu (lat. tabella) oli antiikissa ja keskiajalla käytetty puinen tai norsunluinen levymäinen kirjoitusalusta, joka oli sivelty ohuella vahakerroksella. Kirjoitus piirrettiin vahatauluun puikolla (stilus). Vahatauluja käyttivät sekä kreikkalaiset että roomalaiset.[1] Kun kaksi kirjoitustaulua sidottiin yhteen siten, että ne voitiin kääntää vastakkain, syntyi diptyykki. Sen sisäpinnat vahattiin kirjoittamista varten ja ulkopuoli koristeltiin kohokuvilla.[2] Toisiinsa voitiin liittää useampiakin levyjä.