Vahingonteko

Vahingonteko on rikos, jossa tekijä luvatta hävittää tai vahingoittaa toisen tahon omaisuutta.^[1] Yksityisen omaisuuden tapauksessa kyseessä on asianomistajarikos, eli syyte voidaan nostaa vain, mikäli asianomistaja sitä vaatii.^[2][3]

Vahingontekoa ovat esimerkiksi seinien töhriminen, puhelinkoppien rikkominen tai autojen potkiminen kuhmuille tai naarmuttaminen. Myös erilaisten fyysisten tai sähköisten aineistojen oikeudeton vaurioittaminen tai hävittäminen on vahingontekoa; teko voi kohdistua esimerkiksi asiakirjoihin, äänitteisiin, filmeihin, valokuviin tai tietokonetallenteisiin.^[3]

Suomessa vahingonteko on varsin yleinen rikosmuoto. Vuosina 2005–2013 poliisin tietoon tuli vuosittain suuruusluokkaa 50 000 eri törkeysasteen vahingontekoa. Vuosina 2012 ja 2013 tämän rikosmuodon määrissä kirjattiin yli 10 prosentin pudotus noin 44 000 tapaukseen vuosittain. ^[4] Vahingonteko on yksi niistä rikoslajeista, joissa nuorten rikoksentekijöiden osuus tekijöistä on suurimpia. Vuonna 2017 vahingontekoihin syylliseksi epäillyistä jopa 40,3 prosenttia oli 15–20-vuotiaita.^[5]

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Finlex1 ei löytynyt
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Finlex4 ei löytynyt
3. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä poliisi-vahingonteko ei löytynyt
4. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä tilastokeskus ei löytynyt
5. ↑ Rikos- ja pakkokeinotilasto - Viranomaisten tietoon tullut rikollisuus 2017 Tilastokeskus. Viitattu 7.10.2019.