Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Osa artikkelisarjaa |
Buddhalaisuus |
---|
|
Kirjoitukset |
Vajrayāna (Tantrayāna, Mantrayāna) (suomennettuna timanttipolku) on buddhalaisuuden kolmas pääsuuntaus. Vajrayānaa kutsutaan myös buddhalaiseksi tantraksi. Siinä missä pienellä polulla (hīnayāna) päämääränä on tulla arhatiksi, suurella polulla (mahāyāna) ja vajrayānassa päämäärä on tulla bodhisattvaksi. Vajrayanan ja mahayanan ero on ennemminkin menetelmissä kuin opeissa. Vajrayānassa keskeisessä asemassa on kokemuksen välittäminen opettajalta (Lama) oppilaalle.[1] Vajrayana-buddhalaisia on arviolta 6 000 000.[2]
Tantrisen meditaation harjoittaja tavoittelee valaistumista meditoimalla ja ympäröimällä itsensä symboleilla, jotka vastaavat harjoittajan uskonnollisia tavoitteita ja siten auttavat harjoittajaa suuntaamaan mieltään kohti vajrayānalaisuuteen kuuluvia hyveitä kuten muun muassa myötätuntoisia ja altruistisia ajatuksia, viisautta, eettistä käytöstä ja kärsivällisyyttä. Tällaisia symboleita ovat esimerkiksi sekä buddhalaisuuteen liittyvät symbolit (kuten lootus) että buddhalaisia pyhimyksiä esittävät maalaukset ja patsaat. Tiibetiläiset uskovat, että tantrinen meditaatio on tehokkain tapa saavuttaa valaistuminen.[3] Tantriset harjoitukset ovat peräisin 400–800-luvuilta.[1] Myös mandalan käyttö meditaatiossa on yleistä.[4]