Valdolaiset[1] (eli valdesilaiset[2]) on 1100-luvulla syntynyt katolisen kirkon harhaoppiseksi eli lahkoksi julistama uskonnollinen yhteisö. Liikkeen nimi viittaa lyonilaisen kauppiaaseen Pierre Valdesiin (Valdoon), jonka kääntymyksestä se sai alkunsa 1170-luvulla.[3]
Keskiaikaiset valdolaiset arvostelivat katolisen papiston heikkoa oppineisuutta, syntistä elämää ja kirkon omaisuutta ja katsoivat itse edustavansa oikeaa, apostolista kristillisyyttä. Valdolaiset käänsivät osia Raamatusta kansankielelle. Erityisen tärkeinä pidettiin evankeliumeita ja Apostolien tekoja. Osa valdolaisista sitoutui siveyteen ja köyhyyteen ja vietti elämänsä kiertelevinä saarnaajina ja maallikkorippi-isinä. He eivät tunnustaneet paavin valtaa ja pitivät synnissä elävien pappien jakamia sakramentteja pätemättöminä. Katolisen kirkon näkökulmasta maallikoiden saarnaus sekä sakramentiksi laskettu ripittäytyminen ja siihen liittyvä synninpäästö maallikoiden kesken edustivat harhaoppisuutta. Heihin kohdistui paljon vainoa inkvisiition toimesta.lähde?
Katolinen kirkko ekskommunikoi valdolaiset vuonna 1184, ja valdolaista oppia tunnustaneita ryhmiä vainottiin keskiajalla ja uuden ajan alussa. Liike levisi Etelä-Ranskaan, Italiaan, Saksaan, Unkariin, Puolaan, sekä Böömiin. 1400–1500 ‑luvuilla valdolaisia liittyi böömiläisveljiin, hussilaisiin ja kalvinisteihin. Vuonna 1848 valdolaiset saivat takaisin uskonnonvapautensa. Sveitsin kalvinistien suojissa heitä säilyi jonkin verran. Nykyisin valdesilaisia on noin 45 000, joista noin 30 000 Italiassa ja 15 000 Etelä-Amerikassa.[4]