Valovoima on fysiikassa perussuure (tunnus Iv [1]), joka kuvaa pistemäisen valon lähteen lähettämän valon määrää avaruuskulmaa kohti.[2] Valolla tarkoitetaan säteiden, tai vastaavasti hiukkasista puhuttaessa fotoneiden, määrää, joita valonlähde lähettää. Suure ilmaisee siten sähkömagneettisen säteilyn silmälle näkyvän osan eli valon intensiteettiä. Suureen alkuperäistä määritelmää on kuitenkin laajennettu koskemaan koko sähkömagneettisien säteilyn spektriä, mikä muuttaa suureen saamia arvoja. Näkyvän valon mittauksista käytetään nimitystä fotometriset mittaukset ja koko sähkömagneettisen spektrin mittauksista käytetään nimitystä radiometriset mittaukset.[3]
Määritelmässä esiintyvän avaruuskulman yksikkö on steradiaani (sr). Steradiaani on avaruuskulma, jossa 1 metrin säteisen pallon pinnalla oleva 1 m2 suuruinen ympyräkalotti näkyy pallon keskipisteestä. Pistemäinen valonlähde pallohuoneen keskipisteessä lähettää jokaiseen suuntaan yhtä paljon säteitä koko ajan. Katossa oleville kahdelle eri 1 m2 suuruisille alueille osuu yhtä paljon säteitä eli niiden valovoima on sama. Jos tarkastellaan pienempää 0,5 m2 aluetta, osuu siihen puolet vähemmän valonsäteitä, mutta valovoima on siitä huolimatta sama. Valonsäteet leviävät eri suuntiin tasaisesti ja yhtä tiheästi, joten osumakohdan pinta-ala ei vaikuta valovoimaan. Asiaa voisi verrata sateeseen, jossa pisaroita osuu maahan joka puolelle yhtä tiheästi. Riippumatta siitä, kuinka suureen astiaan vettä sateessa kerätään, kertyy astian pohjalle yhtä paksulti vettä samassa ajassa. Siten sateen pisaroiden osumakohtien tiheyttä voidaan verrata valonlähteen valovoimaan.