Vanha Suomi

Vanhan Suomen kartta

Vanha Suomi (ruots. Gamla Finland, ven. Старая Финляндия, Staraja Finljandija) tarkoittaa niitä Suomen alueita, jotka Ruotsi menetti Venäjälle Uudenkaupungin (1721) ja Turun rauhansopimuksissa (1743). Turun rauhan jälkeen Viipurin, Käkisalmen ja Kyminkartanon provinsseista muodostettiin yksi hallinnollinen kokonaisuus Viipurin kuvernementti. Vuosina 1784–1796 kuvernementin alue muodosti Viipurin käskynhaltijakunnan.[1] Vuodesta 1803 kuvernementti tunnettiin Suomen kuvernementtina,[2] jonka Venäjän keisari yhdisti Suomen suuriruhtinaskuntaan eli ”Uuteen Suomeen” vuoden 1812 alussa.

Nimitys Vanha Suomi on suomalaisittain katsottuna hieman epäjohdonmukainen. Ymmärrettäväksi se tulee katsottaessa asiaa venäläisittäin: Vanhan Suomen alue liitettiin keisarikuntaan lähes sata vuotta ennen muuta (Uutta) Suomea. Itse nimitys tuli käyttöön vuoden 1809 jälkeen, jolloin Ruotsi menetti myös muun Suomen Venäjälle.[3]

  1. Orrman, Eljas – Paaskoski, Jyrki (toim.): Vanhan Suomen arkistot. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISBN 978-952-222-382-1.
  2. Arkistonmuodostaja: Viipurin kuvernementinhallitus II. (Arkistoitu – Internet Archive) Kansallisarkisto.
  3. Villstrand, Nils Erik: Valtakunnanosa, s. 270–272. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2012.

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Tubidy