Venehautaus

Venehautaus^[1] tarkoittaa rautakautista tapaa haudata vainaja veneessä polttamatta sitä. Vainaja ja mahdollisesti joitakin hänen läheisiään aseteltiin veneeseen makaamaan. Jos vainaja oli mies, mukaan aseteltiin hauta-antimiksi esimerkiksi tarve-esineitä, aseita ja taisteluvarusteita. Myös naiselle annettiin mukaan hänen ammattiinsa ja asemaansa liittyviä esineitä, esimerkiksi savikulhoja ja erilaisia koruja.^[2]

Arkkuhautaus saattaa olla samaa perinnettä, mikä on havaittu nuoremmalta kivikaudelta ja pronssikaudelta. Silloin hauta-arkkuna käytettiin puunrungoista koverrettuja ruuhia. Niitä saatettiin laittaa kaksi vastakkain niin, että syntyi arkku, tai sitten vainaja peitettiin ruuhella. Pronssikaudella laivalatomukset olivat veneen symboli. Myöhemmin samoilta alueilta löytyi venehautoja.^[2][3]

Venehautauksia voidaan ajatella olevan kolmenlaisia. Arkeologit ovat löytäneet maakummuista ja kiviröykkiöistä veneitä, jonne vainajat on haudattu veneen pohjalla makaamaan. Sitä tapaa kutsutaan (polttamattomiksi) venehautaukseksi. Tällaisia hautoja on verraten vähän. Mikäli vainaja seremonian jälkeen poltettiin veneessään, sitä kutsutaan polttovenehautaukseksi. Niitä on moninkertainen määrä polttamattomiin hautauksiin verrattuna.^[4] Kolmas vaihtoehto tunnetaan aikakirjoista ja myyteistä: Vainaja aseteltiin veneeseen ja jätettiin meren hoitoon, polttaen tai polttamatta. Tämä hautaamistapa syntyi Skandinaviassa varhain – kivikaudelta tunnetaan hautaaminen puunrungosta koverrettuihin veneisiin, ja pronssikaudella hautojen ympärille rakennettiin laivan tai veneen muotoisia kivikehiä.^[5]

Kun polttamaton venehauta oli katettu lankuilla kammioksi ja peitetty maalla, sen päälle kerättiin vielä kiviröykkiö tai maakumpu. Tapaa on käytetty eniten Itämeren ympäristössä. Se lienee alkujaan peräisin germaaneilta tai skandinaaveilta.^[2] Venehautauksia tehtiin roomalaiselta rautakaudelta viikinkiajan loppuun eli 300–1000 jaa., mutta kristilliseltä ajalta niitä ei enää tunneta. Eniten laivahautauksia tunnetaan viikinkiajalta, ja ne muodostavat 77 prosenttia kaikista venehaudoista (niistä 67 prosenttia on Norjassa).^[6][5][4]

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä sanasto ei löytynyt
2. ↑ ^{a b c} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä mossby ei löytynyt
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä solberg ei löytynyt
4. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä popark ei löytynyt
5. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä tvauri275 ei löytynyt
6. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä stylega02 ei löytynyt