Vibrafoni on useimmiten jazzissa käytettävä ksylofonia muistuttava lyömäsoitin. Sen ääniala on yleensä kolme oktaavia, mutta myös suurempia, neljä oktaavia kattavia vibrafoneja on valmistettu. Vibrafoni keksittiin Yhdysvalloissa vuonna 1921. Vaikka sitä käytettiin alun perin nimenomaan jazzissa, nykyään sitä käytetään toisinaan myös muussa populaarimusiikissa ja klassisessa musiikissa. Vibrafonia soittavaa henkilöä kutsutaan vibrafonistiksi.
Toisin kuin soitinsukulaisissaan marimbassa ja ksylofonissa, on vibrafonissa metalliset kielet ja pedaalijärjestelmä, joka toimii samalla periaatteella kuin esimerkiksi pianossa. Vibrafonin nimi tulee soittimen moottorista, joka synnyttää vibrafonin äänen värähtelyn, vibraton. Moottori pyörittää kielten ja putkiresonaattorien väliin asetettuja läppiä, mikä synnyttää äänen värähtelyn.