| Viljo Rantala | |
|---|---|
 |
|
| Suomen valtiovarainministeri | |
|
Kekkosen III hallitus
20.9.1951–8.7.1953 |
|
| Edeltäjä | Onni Hiltunen |
| Seuraaja | Juho Niukkanen |
| Kansanedustaja | |
|
5.9.1922–19.2.1962
|
|
| Ryhmä/puolue | Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Turun läänin pohjoinen vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. marraskuuta 1892 Punkalaidun |
| Kuollut | 31. joulukuuta 1980 (88 vuotta) Punkalaidun |
| Ammatti | pienviljelijä |
| Tiedot | |
| Puolue | SDP |
| Koulutus | kansakoulu |
Viljo Johannes Rantala (18. marraskuuta 1892 Punkalaidun – 31. joulukuuta 1980 Punkalaidun) oli suomalainen poliitikko. Hän edusti Suomen Sosialidemokraattista Puoluetta SDP:tä kansanedustajana 1922–1962 ja oli valtiovarainministerinä 1951–1953. Rantala toimi talouspoliittisesti keskeisessä asemassa valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajana 1945–1951 ja 1954–1958. Hän oli yksi Suomen eduskunnan pitkäaikaisimmista jäsenistä.
Viljo Rantala oli ammatiltaan pienviljelijä, koulutuksenaan vain kansakoulu. Naimisissa hän oli Emilia Väkisen kanssa vuodesta 1916, heillä oli kaikkiaan kolme lasta. 1900-luvun alussa Punkalaitumella oli torpparien suuren lukumäärän seurauksena voimakas vasemmistosuuntaus, ja torpparin poikana Rantala liittyi Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen 1911. Muiden punkalaitumelaisten tavoin Oriniemen–Liitsolan työväenyhdistystä johtanut Rantala oli mukana punakaartissa, ja hänet tuomittiin osallistumisestaan Suomen sisällissotaan 1918 elinkaudeksi kuritushuoneeseen. Yleisten armahdusten vuoksi hän vapautui 1921 ja lähti pian valtakunnanpolitiikkaan.