Virtsa

Virtsa (lat. urina) on eläinkuntaan kuuluvan eliön muodostamaa nestemäistä kuona-ainetta. Virtsa erittyy munuaisissa, jotka suodattavat verta. Verestä suodatettua ainetta kulkeutuu virtsanjohtimia pitkin virtsarakkoon, jonka tarpeeksi täytyttyä eliö, myös ihminen, alkaa tuntea virtsaamisen tarvetta. Virtsa poistuu rakosta virtsaputkea pitkin ulos elimistöstä.

Elimistössä kiertää jatkuvasti monia litroja nestettä, josta munuaiset suodattavat vuorokauden aikana 180 litraa alkuvirtsaa.^[1] Suurin osa nesteestä ja ainesosista imeytyy kuitenkin takaisin, sillä lopullinen virtsamäärä on vain noin 0,5–2,5 litraa vuorokaudessa. Virtsa on vaaleampaa, jos kehon nestemäärä on suuri ja tummempaa, jos se on pieni. Kuivuuteen sopeutuneilla eläinlajeilla virtsa voi olla erittäin väkevää.

Ihminen tuottaa keskimäärin 500 litraa virtsaa vuodessa eli vuorokautta kohti 1–2 litraa. Virtsasta on 95 prosenttia vettä ja 2,5 prosenttia virtsa-ainetta eli ureaa, joka on suurina määrinä haitallista. Loput 2,5 prosenttia virtsasta on erilaisia mineraaleja kuten magnesiumia ja kalsiumia. Virtsa sisältää myös virtsahappoa, hippuurihappoa, urobiliiniä sekä fosfori- ja rikkihappoa. Virtsa ei ole myrkyllistä, kuten monissa kulttuureissa uskotaan, mutta juotuna se saattaa suurina annoksina olla haitallista. Virtsan pH-arvo vaihtelee 4,5:n ja 8:n välillä; normaalisti se on hieman happaman puolella. Voimakkaasti hapan tai emäksinen virtsa on merkki sairaudesta.

Virtsa saattaa muuttua tahmeaksi sokeriliemeksi, jos henkilö sairastaa hoitamatonta diabetesta, jolloin sokeria pääsee virtsaan.

1. ↑ Internetix: Munuaiset ja virtsatiet