Back تتار الفولغا Arabic تتار الفولغا ARZ Volqa tatarları Azerbaijani Волжки татари Bulgarian Урал-Атăл тутарĕсем CV Tatariaid y Volga Welsh Wolga-Ural-Tataren German Τάταροι του Βόλγα Greek Volga Tatars English Tártaros del Volga Spanish
| Volgan tataarit | |
|---|---|
| татарлар татары İdel-Ural tatarları |
|
 Tatarstanin tasavallan mufti Kamil Səmiğullin. |
|
| Väkiluku | 4 713 669 (2021) |
| Asuinalueet |
|
| Kielet | tataari, venäjä |
| Uskonnot | sunnalainen islam, pieni ortodoksinen vähemmistö. |
| Sukulaiskansat | baškiirit, tšuvassit |
Volgan tataarit, tai yksinkertaisesti tataarit (tat. Идел-Урал татарлары / татарлар, İdel-Ural tatarları / tatarlar, ven. Волго-уральские татары, Volgo-uralskije tatary) ja aikaisemmin myös yleisnimityksellä Volgan turkkilaiset[1], on islaminuskoinen turkkilainen kansa, kotoisin nykyisen Venäjän federaation Volga-Uralin alueelta. Tataarit ovat maan toiseksi suurin etninen ryhmä venäläisten jälkeen. Tataarien kulttuurikeskus on Tatarstanin tasavalta ja etenkin sen pääkaupunki, Kazan.
Tataarien etnogeneesi on monivaiheinen, eikä siitä ei ole täyttä yksimielisyyttä. Heidän historiansa yhdistetään kuitenkin yleensä Kultaisen ordan ja sen edeltäjän, Volgan Bulgarian väestöön. Geneettisesti heistä löytyy viitteitä monista eri muinaisista heimoista, kuten bolgaareista, kumaaneista ja kasaareista.
Volgan tataarien kaksi suurinta alaryhmää ovat kazanilaiset ja misäärit, joista jälkimmäinen on samalla Suomen tataarien esivanhempien heimo. 1800-luvulla alkaneiden muuttoaaltojen seurauksesta myös esimerkiksi Kiinaan muodostui pääsääntöisesti Volgan tataareista koostuva tataariyhteisö.
Tataarit ovat kuuluneet Venäjän eri valtiomuotoihin aina 1500-luvulta. Sittemmin heidän keskuudesta löytyy yksinkertaisesti jaettuna niin sitä vastustavia kuin sen puolustajia, eli itsenäisyyttä tavoittelevia separatisteja, sekä eurasianismin kannattajia, jotka uskovat yhdessä venäläisten kanssa muodostavan ”ainutlaatuisen sivilisaation”.
- ↑ Bedretdin, Kadriye (toim.): Tugan Tel – Kirjoituksia Suomen tataareista. Helsinki: Suomen Itämainen Seura, 2011. ISBN 978-951-9380-78-0. (s. 135, 176)