Voyager 1

Voyager 1
Alkuperäinen nimi Mariner 11
Voyager 1-avaruusluotain
Voyager 1-avaruusluotain
Organisaatio NASA / JPL
Valmistaja Jet Propulsion Laboratory
Tehtävätyyppi Planeettatutkimus
Ohilennot Jupiter (5. maaliskuuta 1979), Saturnus (12. marraskuuta 1980)
Laukaisu 1977-09-055. syyskuuta 1977
Cape Canaveral AFS LC-41
Laukaisualus Titan III E Centaur
Kohteessa Tähtienvälinen avaruus
Massa 721,9 kg
Teho 420 W
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
COSPAR ID: 1977-084A
Voyagerin kaaviokuva

Voyager 1 -avaruusluotain on miehittämätön aurinkokunnan ulkoplaneettoja ja tähtienvälistä avaruutta tutkimaan 5. syyskuuta 1977 lähetetty luotain, joka on vielä tällä hetkellä (2023) toimintakuntoinen ja toiminee neljännenkin vuosikymmenensä loppuun. Se on Maasta kauimpana sijaitseva ihmisen tekemä laite. Voyager 1 on ohittanut Aurinkokunnan ulkoisimman vaikutusalueen (katso heliosfääri), eli se on saavuttanut tähtienvälisen avaruuden. Voyager-avaruusohjelman toinen avaruusluotain oli Voyager 1:n kanssa identtinen Voyager 2.

21 miljardin kilometrin etäisyydellä (141 AU) Auringosta Voyager 1 on saavuttanut hidastuneen aurinkotuulen alueen eli heliovaipan, mikä on terminaatiošokin jälkeinen Aurinkokunnan alue joka merkitsee siirtymää Aurinkokunnasta tähtienväliseen avaruuteen. Tältä etäisyydeltä Voyager 1:n radiosignaalilta kestää yli 22 tuntia saapua Jet Propulsion Laboratoryn ohjauskeskukseen. Luotain on hyperbolisella radalla ja on saavuttanut pakonopeuden, mikä merkitsee sitä, että luotain ei enää palaa Aurinkokuntaan. Aivan kuin Pioneer 10, käytöstä poistettu Pioneer 11 ja sisarluotain Voyager 2, Voyager 1:stä on tulossa tähtienvälinen luotain.

Voyager 1:n tehtävänä oli Jupiterin ja Saturnuksen sekä niiden kuiden ja rengasjärjestelmien tutkiminen, nykyinen tehtävä on heliopaussin havaitseminen ja aurinkotuulen sekä tähtienvälisen aineen hiukkasmittaus.

Kummassakin Voyager-luotaimessa on voimanlähteenä kolme radioisotoopin hajoamisen tuottamasta lämpösäteilystä virtaa tuottavaa generaattoria (ns. RTG-generaattori), jotka ovat suuresti ylittäneet lasketun käyttöikänsä ja niiden oletettiin tuottavan riittävästi virtaa Maan kanssa viestivää radiolähetintä varten noin vuoteen 2020 asti.

Voyager 1:ssä on mukana tähtitieteilijä Carl Saganin kokoamat kultaiset levyt (muun muassa Chuck Berryn esittämä rock ’n’ roll -kappale Johnny B. Goode) ja vinyylilevysoitin.[1] Levyissä on suorat koordinaatit luoksemme Maa-planeetalle, kaiverrukset mies- ja naishahmoista sekä valokuvia, musiikkikappaleita ja äänitervehdyksiä Maan eri kielillä. Tallennettuna on myös luonnonääniä, kuten ukkosta, tuulta ja sadetta. Niissä on myös levytettynä Igor Stravinskyn Kevätuhri, Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carterin tervehdys ja Blind Willie Johnsonin Dark Was the Night -gospel-blueskappale. Mukana on myös eri kansojen ja heimojen musiikkia, kuten navajonkielistä laulua, intialainen raga ja Salomonsaarten panhuilunsoittoa, sekä äänitykset 55 eri kielellä, joissa tervehditään mahdollisia älyllisiä yhdyskuntia.[2]

Luotain on ottanut Pale Blue Dot -nimellä tunnetun kuvan Maasta.

  1. Immortality in space for "Johnny B. Goode" News. 16.11.2017. CBS. Viitattu 11.11.2021. (englanniksi)
  2. "Se olisi ihmiskunnan historian ylivoimaisesti merkittävin tapahtuma" – Jos saisimme yhteydenoton avaruuden olennoilta, kenen tehtävänä on vastata? Yle Uutiset. Viitattu 24.12.2019.

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Tubidy