Back Haliet Afrikaans هاليت Arabic Halita AST Halit Azerbaijani Галіт Byelorussian Халит Bulgarian चट्टानी नून Bihari Halit BJN হ্যালাইট Bengali/Bangla Halita Catalan
| Vuorisuola | |
|---|---|
 |
|
| Luokka | halogenidimineraalit |
| Kemialliset ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | NaCl |
| Molekyylipaino | 58,443 g/mol |
| Fysikaaliset ominaisuudet | |
| Väri | väritön, valkoinen tai kellertävä |
| Asu | massamainen, kiteet yleensä kuutioita |
| Kidejärjestelmä | kuutiollinen |
| Kovuus Mohsin asteikolla | 2 |
| Ominaispaino | 2,17 g/cm3 |
| Liukenevuus | liukenee veteen |
| Optiset ominaisuudet | |
| Kiilto | lasikiilto |
| Viiru | valkoinen |
| Läpinäkyvyys | läpinäkyvä tai läpikuultava |
| Muut ominaisuudet | maistuu suolalle |
| Lähteet | |
| Aiheesta muualla | |
Vuorisuola (NaCl) eli haliitti, joskus myös kivisuola, on geologinen aines, jonka nimitys viittaa sekä mineraaliin että sen muodostamaan kivilajiin.
Vuorisuolan kiderakenne on kuutiollinen.[2] Kiteet ovat joko kuutiomaisia tai rakeista massaa.[2] Vuorisuola on väriltään valkoinen, harmaa tai väritön, joskus myös kellertävä, punertava tai sinertävä.[2] Viiru on valkoinen.[2] Kiilto on rasvamainen tai lasimainen. Vuorisuola on yleensä läpinäkyvä tai läpikuultava.[2] Vuorisuolan kovuus on 2 Mohsin asteikolla ja ominaispaino on 2,1−2,2 g/cm3. Vuorisuola maistuu suolaiselta ja liukenee veteen.[2]
Vuorisuolaa esiintyy ainoastaan sedimenttisissä kivissä. Sitä esiintyy suolakerrostumissa esimerkiksi kipsin seuralaisena.[2] Esiintymiä on muun muassa Saksassa, Itävallassa, Yhdysvalloissa ja Italiassa. Suomessa vuorisuola on yleinen kvartsin fluidisulkeumissa. Vuorisuolaa käytetään sekä kemian- että elintarviketeollisuudessa ja myös kotitalouksissa.
- ↑ Jones, Adrian: Kivet, s. 44. Suomentanut Koivisto, Marjatta. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-31579-6.
- ↑ a b c d e f g Geologia.fi: Haliitti eli vuorisuola Viitattu 27.7.2013.