Vuosirengasajoitus

Vuosirengasajoitus eli dendrokronologia on puuesineiden iänmääritysmenetelmä, joka perustuu esineessä näkyvien puun vuosirenkaiden muodostamaan kuvioon.^[1] Vuosirenkaat syntyvät, kun puu kasvaa keväällä nopeasti ja loppukesällä hitaasti. Talvisaikaan kasvua ei tapahdu, jolloin kesäpuun ja uuden kevätpuun raja muodostavat terävän vuosiluston. Renkaiden paksuus vaihtelee vuosittain olosuhteiden mukaan, joten kuviosta voidaan päätellä, milloin renkaat ovat syntyneet. Vuosirengasajoituksen kehitti 1900-luvulla Andrew Ellicott Douglass, amerikkalainen tähtitieteilijä, joka huomasi että vuosirenkaat vaihtelevat 11 vuoden auringonpilkkujakson tahdissa.

Joillakin kuivilla alueilla kitukasvuiset puut voivat elää jopa tuhansia vuosia. Yksittäisen puun elinikää pidempiä vuosirengassarjoja voidaan rakentaa yhdistämällä eri ikäisten, mutta osittain samaan aikaan eläneiden puiden rengassarjoja. Yhdysvaltain Kalifornian White Mountains -vuoristossa on laadittu eräästä mäntylajista 9 000 vuoden pituinen vuosirengassarja.^[2] Lapin metsänrajamännystä on tällä hetkellä olemassa yli 7600-vuotinen vuodentarkka lustokalenteri.^[3] Keski-Euroopassa on saatu aikaan jopa 12 000 vuoden päähän ulottuvia sarjoja.

Ajoitusta vaikeuttaa se, että jokaiselle puulajille ja alueelle on rakennettava oma vuosirengassarjansa. Ajoitettava puu ei saa olla niin lahonnut, etteivät vuosirenkaat näy.^[1] Suomen oloissa puun on oltava mieluiten mäntyä tai kuusta, joille on jo rakennettu kattavat vuosirengassarjat.^[1]

Vuosirengasajoitus sopii esimerkiksi vanhojen puurakennelmien ja puulaivojen iän määrittämiseen.^[4] Vuosirenkaista voidaan jonkin verran arvioida myös ilmaston vaihteluja.

1. ↑ ^{a b c} Dendrokronologia, linkit ja teoriaa Oulun yliopisto, 2004. Arkistokopio Internet Archiven palvelimella.
2. ↑ Tieteen Kuvalehti, elokuu 2009, Numero 13, s. 54
3. ↑ Timonen, Mauri Metlan lustotutkimuksen suuret haasteet s. 6 arkistokopio – Internet Archive
4. ↑ Dendrokronologia Tieteen tietotekniikan keskus Oy