Wahhabismi (arab. الوهابية Wahhābīya) on islamilainen puhdasoppisuutta korostava reformistinen liike, jonka perusti 1700-luvulla Muhammad ibn Abd-al-Wahhab Arabian niemimaalla.[1] Varhaiset, sunnalaiseen hanbali-koulukuntaan lukeutuvat wahhabiitit pitivät muita muslimeja harhaoppisina, minkä takia muut muslimit aluksi hylkivät liikettä. Wahhabilaiset hyväksyttiin oikeaoppisiksi muslimeiksi vasta sen jälkeen, kun he olivat menestyneet poliittisesti.[2] 1900-luvulta alkaen wahhabismi on ollut Saudi-Arabian ja Qatarin valtionuskonto.[1]
Nimitystä wahhabilaisuus käyttävät pääasiassa ulkopuoliset tahot, kun taas liike itse käyttää nimitystä salafismi, joka tarkoittaa "hurskaitten esi-isien seuraajia" (arab. السلف الصالح , al-salaf al-salih). Ilmaisulla tarkoitetaan kolmea ensimmäistä muslimien sukupolvea.[3] Monet muut reformistiset liikkeet käyttävät samaa ilmaisua.[1] Wahhabiitit pyrkivät palauttamaan islamin juurilleen. He pitävät Koraania ja profeetta Muhammadin perimätietoa haditheja kirjaimellisena ohjenuorana myös nykypäivän muslimeille.[4] Wahhabiitit tuomitsevat kaikki uudistukset. He tavoittelevat islamilaista valtiota, joka perustuu ainoastaan islamilaiseen lakiin.[1]