Wallace ja Gromit

Wallace ja Gromit on brittiläisen Nick Parkin luoma vaha-animaatiohahmokaksikko, joka on esiintynyt päähenkilöinä Aardman Animations -studion tuottamissa elokuvissa ja televisiosarjoissa. Wallace on keksijä, joka pitää kovasti juustosta. Gromit (joissain suomennoksissa Mutteri) on Wallacen antropomorfinen koira. Gromit ei puhu, mutta se on vähintään yhtä älykäs kuin isäntänsä. Wallace ja Gromit -vahanukkeanimaatiot on tehty kaikki perinteisellä stop motion -tekniikalla.^[1]

Wallacesta ja Gromitista on tehty neljä lyhytelokuvaa – Suurenmoinen huviretki (1989), Väärät housut (1993), Läheltä piti (1995) ja Paakarin painajainen (2008) – sekä kokoillan elokuva Wallace & Gromit: Kanin kirous (2005), joka sai parhaan pitkän animaatioelokuvan Oscarin ensimmäisenä vaha-animaationa. Myös Väärät housut ja Läheltä piti saivat Oscarin lyhytanimaatioiden sarjassa. Vuoden 2024 lopulla valmistunee toinen pitkä elokuva, Wallace ja Gromit: Kosto kynittävänä. Parivaljakko on esiintynyt myös kahdessa animaatiosarjassa, Wallacen ja Gromitin huippuhärveleitä (2002) sekä Wallace ja Gromit keksintöjen maailmassa (2010). Wallacen ääninäyttelijänä on toiminut aluksi Peter Sallis ja myöhemmin vuosina 2008–2010 ja vuodesta 2012 alkaen Ben Whitehead. Kaikkien Wallace ja Gromit -animaatioiden musiikin on säveltänyt Julian Nott.

Nick Park suunnitteli hahmot alun perin opintojensa lopputyöksi ja jatkoi hankettaan, vaikka se venyi vuosien mittaiseksi. Aardman-studio tarjoutui auttamaan Parkia, jos Park puolestaan auttaisi heitä eräässä elokuvassa. Ensimmäinen Wallace ja Gromit -elokuva Suurenmoinen huviretki esitettiin BBC:n kanavalla jouluaattona 1990. Se on ollut parhaan lyhytelokuvan Oscar-ehdokas, mutta palkituksi tuli Aardman-studioiden hanke, jonka tekemiseen Park oli osallistunut.

Hahmojen pohjalta on tehty myös seikkailupeli Wallace & Gromit's Grand Adventures. Läheltä piti -elokuvassa sivuhahmona esiintynyt Shaun-lammas sai myöhemmin oman spinoff-sarjan Late Lammas (Shaun the Sheep).

1. ↑ Wallace & Gromit: Kanin kirous (2005) Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Arkistoitu 28.7.2018. Viitattu 28.7.2018.