Weimar | |
---|---|
vaakuna |
|
Weimar |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Saksa |
Osavaltio | Thüringen |
Piirikunta | piiritön kaupunki |
Hallinto | |
– Pormestari | Peter Kleine |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 84,26 km² |
Korkeus | 208 m |
Väkiluku | 62 000 |
– Väestötiheys | 768 as./km² |
Weimar ([ˈvaɪmaʁ]) on kaupunki Saksassa Thüringenin osavaltiossa. Sen nykyinen väkiluku on arviolta 62 000. Vanhin merkintä kaupungista on vuodelta 899.
Weimar on yksi Euroopan merkittävistä kulttuuripaikoista, ja se valittiin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 1999. Weimar on ollut saksalaisen älymystön pyhiinvaelluskohde ainakin myöhäiseltä 1700-luvulta lähtien. Kaupungissa sijaitsevat Johann Wolfgang von Goethen, Friedrich Schillerin ja Friedrich Nietzschen hautapaikat, samoin kuin Goethen ja Schillerin arkistot.
Aikakautta 1919–1933 Saksan historiassa kutsutaan Weimarin tasavallaksi, koska tasavallan perustuslain hyväksynyt kansalliskokous kokoontui Weimarissa pääkaupungin Berliinin ollessa katumellakoineen liian epävakaa.
Weimar oli myös arkkitehtonisen Bauhaus-liikkeen keskus. Kaupungissa sijaitsee useita taidegallerioita, museoita, Saksan kansallisteatteri ja Bauhaus-yliopisto. Toisen maailmansodan aikaan Weimarissa oli keskitysleiri, joka tunnetaan nimellä KZ Buchenwald. Buchenwald on pieni metsä, jossa Goethen kerrotaan mielellään käyneen.
3. syyskuuta 2004 tulipalo ryöstäytyi valloilleen kreivitär Anna Amalian kirjastossa. Kirjasto sisälsi 13 000 nidettä käsittävän kokoelman Goethen mestariteosta Faustia ja kreivittären laajan musiikkikokoelman. Autenttinen luterilainen Raamattu vuodelta 1534 pelastettiin tulipalolta. Rahallisesti vahingot nousivat miljooniin euroihin. Historiallisen kirjaston yli 200 000 niteestä 50 000 tuhoutui.[1] Kirjasto on yksi Euroopan vanhimmista julkisista kirjastoista. Tulipalon aiheuttamat tuhot merkitsevät suurta kulttuurillista tappiota Saksalle, Euroopalle ja koko maailmalle. Osa kirjoista oli kuivapakastettuna Leipzigissa suojattuna mätänemiseltä.
Kirjasto on yksi kahdestatoista rakennuksesta Weimarin klassiselta ajalta, jotka muodostavat Unescon maailmanperintökohteen.[2]